sunnuntai 29. joulukuuta 2013

Joulu

Joulu meni lepposissa tunnelmissa mun kaverilla Ainolla. Mun paras joululahja; rakas sisko Elina lens tänne viettämään meijän kanssa joulua. Oli aika kansainvälinen joulu, porukkaan mahtui kolme portugalilaista, yks italialainen, kolme suomalaista, romanialainen ja kaks brittiä. Ruoka oli mun ja Ainon kokkaamaa suomalaista jouluruokaa ja noi muut hoiti jälkiruoka puolen!

Kokkasin elinan kanssa perunalaatikkoa ja rosollia, onnistui jopa paremmin kuin odotin. Koko viikko hujahti ihan silmänräpäyksessä ja kävin äsken saattamassa Elinan juna-asemalle. Haikeet tunnelmat siis, mutta ei onneks sanottu heipat kun vaan kolmeks viikoks! Tuun siis Suomeen päin visiitille tammikuun lopussa.








                                                                                  XXX

tiistai 17. joulukuuta 2013

Jeesuksen synttärit lähestyy

Kävin tänään jouluostoksilla. En löytänyt oikeen mitään lahjoja, lähinnä laahustin maanisesti kämppisten perässä. Oikeasti risoo tää nyky joulun kaupallisuus. Tuhlaat hirveen kasan rahaa siihen, että ostat jotain ihan turhaa shaibaa ihmisille. Ja joo, antamisen ilo, mutta kun on pakolla löytänyt jotain, etkä edes oo varma tykkääkö se saaja siitä, tulee vaan hirvee stressi ja nolottaa jo valmiiks. Varsinkin täällä briteissä, meininki on jo valmiiksi niin paljon kaupallisempaa, jouluna se vasta räjähtääkin. Kaikki ostaa kaikille ihan älyttömästi krääsää ja ihan sama paljon menee rahaa ja mihin sen tuhlaat, kuhan on paljon kaikkea ja kaikille.

Itse jouluhenkihän se täällä huutelee, vaihtakaa kanavaa jos heikottaa.


Älkää kuitenkaan ymmärtäkö väärin, mä tykkään antaa ja vastaanottaa (hehe) lahjoja, mutta stressaan jotenki hirveesti, kun en oo löytänyt vielä yhtään sellasta "jes se salee tykkää tästä" lahjaa. Plus mun budjetti on sellainen, että ei paree pyöriä muualla kun ale ja tarjous hyllyillä. Onpas nihkeetä.

Kaiken sen "tralalalloo joulu on täällä vittu jee lolololo hou hou" kauppamusiikin ja joulukoristeiden yliannostuksen ärsyyntymänä istuin alas kauppakeskuksen penkille, kun kaverit järkkäili laukkujaan ja ruksaili ostoslistojaan. Tottakai siihen viereen tuli sellanen pyhän hengen lähettiläs aka sekopää naikkonen höpöttämään Jeesuksesta ja käytiin loppujen lopuksi aika pitkä keskustelu.

Se kysy tietenkin ekana, että "oletko päästänyt Jeesuksen rakkauden sisällesi" ja sanoin, että mä en usko Jeesukseen ja kieltäydyin niistä lehtisistä mitä se yritti antaa. Yritin kohteliaasti perustella mun näkökannan siitä, minkä takia en usko enkä luultavasti käänny uskomaan vaikka se miten mua yritti vakuuttaa. Se selitti myös raamatusta sitä sun tätä ja kerroin, että lukiossa otin raamattukurssin ihan puhtaasta mielenkiinnosta ja en nää sitä yhtään samalla tavalla kun tää uskonnon tuputtaja. Se sano, että kuka paholainen sulle on tollasia asioita raamatusta opettanut ja sanoin, että itse asiassa kristityt.

En olis varmaan edes lähtenyt tohon keskusteluun, mutta mua rupes ärsyttämään sen naisen lähestymistapa ja miten se yritti todistaa, ettei voi olla hyvää elämää ilman Jeesusta. Ja se, kun kysyin ihan muutaman kysymyksen ja se ei selkeesti osannut vastata, sen sijaan vaan ignooras/ vaihtoi aihetta. Esimerkiks se kysyi multa, että mitä sitten kun oon elänyt koko elämäni pimeydessä ja kun mä kuolen, oon taivaan porteilla enkä oo päästänyt Jeesusta mun elämään niin jään niille porteille kolkuttelemaan. Ja sit harmittaa.

Sanoin sille, että jos Jumala kerran rakastaa kaikkia, niin eikö sen pitäis rakastaa myös niitä ketkä ei oo löytänyt uskoa ja tasapuolisesti olla hyvä kaikille sitten kun kuolema kolahtaa kohdalle. Jos se kerran on niin kaikkia rakastava ja hyvyyden hyvyys, niin kun tää nainen selitti. Se ei osannut vastata siihen mitään, vaan rupes selittämään vaan miten Jeesus on roikkunut ristillä mun takia. Jaahas. Mutta entä sellaiset ihmiset, ketkä ei välttämättä ole koskaan kuullut koko kristinuskosta? Tai ne, ketkä eli ennen kun koko uskonto varsinaisesti kehitettiin/ kirjoitettiin/ yleistettiin? Tai jos sä kasvat ateisti perheessä ja sulle on pienestä pitäen kerrottu, että Jumala on höpönlöpöä siinä missä joulupukki, niin aika pieni todennäkösyys, että sä ikinä tuut "kääntymään uskoon". Missä on niiden ihmisten mahdollisuus?


Sitä paitsi se, mihin ihminen uskoo tai on uskomatta on oikeasti monen sattuman summa. Mun mielestä se riippuu aika pitkälti esimerkiksi siitä, millaiseen perheeseen oot syntynyt, millaisia ihmisiä sulla on ympärillä, millanen koulu tausta ja elämä yleensäkkin. Itse kasvoin kristittynä ja pitkään olinkin uskossa, vasta rippileirillä rupesin kyseenalaistamaan asioita ja sen jälkeen monet erinäiset asiat on ns. kasvattanut mut ulos siitä uskosta.Viimeistään siinä vaiheessa, kun kiinnostuin biologiasta ja perehdyin siihen kunnolla, sain ne puuttuvat palaset mun käsitykseen maailmankaikkeudesta, sen synnystä jne. Ja siihen käsitykseen ei mun maailmassa mahdu Jumalaa, Jeesusta tai ketään muutakaan erikois heppua.

Keskustelu päättyi siihen, että mulla meni hermo ja sanoin, että mun mielestä on hienoa, että sä oot löytänyt sun uskon ja arvostan sitä, mutta en valitettavasti aio nyt kääntyä. Toivotin hyvät joulut ja vaihdoin paikkaa. Vaikka luokittelen itseni ateistiksi, mulla ei missään nimessä ole mitään uskovaisia vastaan. Oot siitten muslimi, kristitty tai vaikka väinämöisen heimossa, niin jokaisella on valinnan vapaus ja oikeus uskoa ihan mihin haluaa. Ja jos se helpottaa jonkun elämää, auttaa ymmärtämään ja hahmottamaan koko tätä universumia tai antaa jonkunlaista toivoa niin se on hieno juttu. Mutta ei mun juttu. Enkä mä rupeis ikinä "käännyttämään" ketään pois uskosta tai tuomitsisi ketään sen takia. Niin kauan, kun kukaan ei rupee kyseenalaistamaan mun päätöstä olla uskomatta, pidän ihan mielellään suuni supussa.

Ei oo ensimmäinen kerta, kun oon kohdannut näitä käännyttäjiä, mutta yleensä sanon heti, että mä en jaksa keskustella aiheesta ja hauskaa päivän jatkoa. Yritän kuitenkin parhaani mukaan välttää näitä tilanteita, ihan mun verenpaineen kannalta! Vaikka mielenkiintoinen keskustelu se osittain olikin. Anyhow, toivottavasti en lannistanut kenenkään joulutunnelmia tai pahoittanut kenenkään mieltä. Kyllä mä oikeasti oon aika mielissäni joulusta, noi joulu shoppailut on vaan yhtä helvettiä!

                                                                          XXX

sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Purukumin pinkki sunnuntai

Tässä sateista sunnuntai päivää vietellessäni rupes tekemään mieli leipoa, joten painuin kauppaan hakemaan tarvikkeita tuulesta ja tuiskusta huolimatta. En oo pitkään aikaan leiponut, tiedä miksi. Tai itseasiassa tiedän, muistin sen siinä vaiheessa kun piti ruveta siivoomaan jälkiä. Varsinkin kun meikäläinen leipoo niin siinä on jauhot jos lattialla, että naamassakin ja kananmunasokeri tahnaa saa hinkata katosta ja seinistä. No ei ihan. Tiedätte kuitenkin!



Tälläsiä veikeitä löllykoitä noista tuli. Ärsytti toi kuorrutteen purukumin pinkki väri ja outo koostumus, ei näytä yhtään siltä kuin leipomis kirjan kuvissa! En oo maistanut vielä, laitan kämppikset kokeilemaan ekana. Muahahaha.

Onkohan sunnuntai masennukselle joku oma termi tai selitys? Sellanen outo fiilis, kun kohta alkaa uusi viikko ja tää viikko on mennyt ihan jossain sumussa ja tuntuu, että sunnuntai on vaan sellanen turhake päivä, jolloin ei voi tehä muuta kun ahdistua maanantaista. Tai ehkä se on vaan tää sunnuntai. Ja se, että nukuin monta tuntia liian pitkään ja ulkona tuulee ja saataa niin että kissat lentelee.

Elina vois tulla jo tänne, hirveä ikävä <3
 
                                                                       XXX

keskiviikko 11. joulukuuta 2013

I am not a robot

Tipuin melkein tuolilta, kun mulle selvis, että se keskiviikon deadline onkin perjantaina. Jesss, pari päivää lisä aikaa. Toisaalta, olis ihanaa kun se olis nyt jo ohi, mutta perjantaina sitten tuuletus ja maanantaina takas kirjapinojen keskelle.



Muistatteko, kun hypetin aikoinaan sitä, että meijän nykyisessä talossa on tiskikone? Olin niin innoissani asiasta, mutta pikku unelma liiskaantui kuin tomaatti seinään. Koska mun kämppikset oli keskenään puhunut, ettei oteta sitä käyttöön "koska se on niin kallista". En jaksanut etsiä mitään tilastoja tai tehä excel taulukko laskelmia asiasta, joten kiltisti otin tiskiharjan käteen ja hammasta purren ollaan käsin tiskattu astiat.

Henkilökohtaisesti mulla on ollut sellainen mielikuva, että jos se astiakone ladataan täyteen ja laitetaan yöksi päälle, ei se voi niin kalliiksi tulla. Varsinkin, kun noi muijat tiskaa vesi juosten niitä astioita tai täyttää koko altaan muutamaa mukia varten. Moni kaveri myös ihmetteli sitä, miksei me käytetä kyseistä masiinaa.

Päätettiin mun kreikkalaisen sielunsiskon kanssa nyt ruveta käyttämään sitä. Se on niin paljon käytännölisempää ja ainakin voi olla varma, että astiat on oikeasti puhtaita. Kun valittiin kämppää tälle vuodelle, tolla tiskikoneella oli oikeasti iso paino arvo mun päätöksessä. Voihan sitä sähköä säästää muualtakin, en esimerkiksi ite käytä meijän kuivausrumpua vaan ripustan pyykit kuivumaan. Joten, problem solved ja ainakin hetken aikaa nautiskellaan tästä arjen pikku luksuksesta!

XXX

sunnuntai 8. joulukuuta 2013

Evening

Viimeiset puserrukset vielä, huomenna on yks essee deadline ja keskiviikkona toinen. Sen jälkeen on viikko aikaa tehdä viimeinen palautustyö ja tammikuussa pari koetta. Rupee tää semesteri olemaan kohta ohi, huh?

Otettiin eilen pieni tauko opiskelusta, tuli tosiaan tarpeen!


Ihan parhaita tyttöjä, näiden seurassa ei pysty olemaan nauramatta. Viime aikoina ei oo hymy ollu hirveen herkässä, mutta oon tosi onnellinen siitä miten hyviä kavereita mulla on. Niin täällä kuin Suomessakin. <3


Vaikka tultiin ajoissa eilen kotiin, aamulla toi pieni irtiotto ei tuntunutkaan enää nii hyvältä idealta. Eikun kahvia nassuun ja kirjastolle!

                                                                           XXX

maanantai 2. joulukuuta 2013

"I dreamed a dream in time gone by, When hope was high And life worth living"

No johan oli maanantai?

09.30 Herätyskello soi ekan kerran. Siirsin sen silmät sirissä puol tuntia etiäppäin.

10.00 Ringringvittusaatanaperkeleringring..?!?!?!

10.30 Anne soitaa ja huutaa että nyt kirjastolle lusmu.

11.00 Pomppaan sängystä ylös tukka pystyssä ja hirviä paniikki.

11.15 Suihkunraikkaana raahaan silmäpusseja kahvin keitintä kohti, melkein kaaduin portaissa.

12.00 Naama kamelinperseenä painava laukku pyöränkorissa kohti yliopistoa.



12.20 Punnalla pannukahvia koulun kahvilasta ja Annea etsimään.

12.30-14.30 Artikkelien lukua, kirjoittamista, kiroilua, tuskanhikeä.

15.00 Kampaajalle, koska sain ilmasen hiusten leikkuun paikallisesta kampaamokoulusta.

16.00 Miten helvetissä joku voi leikkaa hiuksiä noin hitaasti?

16.30 Ai nyt on hiusten takaosa valmis? Ompas hienoa.

17.00 Kuolen tylsyyteen. Ei ne hiukset lääppimällä lyhene, käytä saksia tollo.

17.40 Vihdoin vapaus, eihän siinä mennyt kun puolet päivästä. Kohti kauppaa, sieltä red bullia, valmis salaatti ja suklaata.



18.15 Takaisin kirjastolle, löysin mun lemppari homien Elizabethin. Naurettiin vatsakippurassa, koska tajuttiin miten kusessa ollaan meijän esseiden kanssa.

19.30 Elizabeth lähti kotiin, rupesin soittelemaan kamuille jos jostain sais opiskelu seuraa.

20.30 Aino ja Alex ilmaantuu kirjastolle.

21.30 Essee noin puolessa välissä, kill me please.

22.30 Aino ja Alex lähtee, kittaan lisää red bullia ja teen ah niin virkistäviä excel taulukoita.



00.00 Haaveilen joulusta ja nukkumatista.

00.30 Kiitän itseäni, että oon taas aloittanut kaikki hommat ajoissa. Lasken tunteja deadlineen.

01.15 Luovutan ja pyöräilen kotiin, suunnitelmissa käydä suihkussa ja tehdä essee loppuun, jotta voi aloittaa toisen huomenna.

01.30 Tässä blogia päivittelen ja suunnittelen edelleen sitä suihkua..



                                                                          MWAH.


                                                                            XXX