Mustetta ihon alla

Mun ensimmäinen "kosketus" tatuointeihin oli kun mun isoveli Antti otti ensimmäisen tatuointinsa, onkohan siitä nyt 6 vuotta jos en väärin muista. Sitä ennen en ollut hirveämmin kiinnittänyt huomiota tatuointeihin, eikä niitä kyllä silloin kauheasti katukuvassa näkynytkään. Ensin niitä piti aika hurjana ideana, kun sehän ei koskaan kulu pois. Tosin sillon tuli jo mietittyä, että pakko se on joskus jotain pientä ja söpöä ottaa.

Vuosien aikana mun kiinnostus tatuointeja ja tatuointi taidetta kohtaan on kasvanut huimasti. Tatuoinnit on mun mielestä yksi taiteen mielenkiintoisimmista ja kunnioitettavimmista aloista. Se, että luottaa toisen taitoihin luoda taidetta oman ihon alle on sinänsä aika hurja ajatus, koska meitä on täällä aika moneen lähtöön ja ihminen on erehtyväinen. Netti on täynnä epäonnistuneita mustehirviöitä ja itse olen nähnyt jonkun verran niitä "ei se nyt ihan täydellinen ole, mutta halvalla sain" tatuointeja. Sen takia onkin tärkeää ottaa tatuointi artistista mahdollisimman paljon selvää ja perehtyä artistin entuudestaan tekemiin töihin. Itse en koskaan ottaisi tatuointia artistilta, kenen töitä en ole nähnyt.

Mun mielestä hyvin tehty tatuointi on taidetta kauneimmillaan. Tatuoinnit kertoo aina jotain ihmisestä, vaikkei olisikaan sen suurempia tarinoita kuvien takana. Mulle mun omat tatuoinnit on päiväkirja. Ne on asioita mitä arvostan, asioita joita pidän kauniina ja aatteita, joita pidän viisaina. Mulla on nuorempa ollut aina aika huono minäkuva, enkä oo koskaan pitänyt mun kropasta. Tatuoinnit on ollut mun keino oppia rakastamaan mun kehoa ja kuva kuvalta musta on tullut paljon itsevarmempi.

Oon viimeaikoina ottanut aika paljon lisää leimoja ja saanut siitä kaikennäköistä palautetta. Joku voisi sanoa, että oon koukussa, mutta en itse nää sitä niin. Rakastan taidetta ja sitä, miltä se näyttää iholla, en ota tatuointeja vain tatuointejen takia. Yleensä se alkaa siitä, että ihastun ja inspiroidun kuvista, musiikista tai elämästä yleensä ja saan päähäni siistin idean. Sen jälkeen rupean miettimään, että tää näyttäis aika makeelta tatuointina ja siinä vaiheessa paikkakin on yleensä selvä. Sen jälkeen sulattelen asiaa useamman kuukauden ja jos siinä vaiheessa polttelee, rupeen miettimään rahatilannetta ja artistia.

( Paras kuva tästä ilman, että mulla on liian naku olo, lol :D)

Koko prosessissa mun mielestä parasta on se, kun sulla on selvä idea mitä haluat, saat hahmotettua sen paperille tai kerättyä kuvia, jotka antaa suuntaa millanen leiman pitäisi olla. Sen jälkeen löydät kiinnostavan artistin ja jos artistin kanssa klikkaa, on kiva alkaa suunnittelemaan kuvaa enemmän. Kävin kuukaus sitten yhessä studiossa Cambridgessä ja mulla oli selvä visio mitä haluan, mutta sain ihan törkeen huonoa asiakaspalvelua ja koko fiilis ks. leimasta lähti. Menin samojen kuvien kanssa takas sinne paikkaan missä oon jo ottanut muutaman leiman (tattooing by fabio) ja mun ajatukset osu täysin kohdalleen sen artistin kanssa, sen visiot oli loppujen lopuks paljon kiinnostavimpia mitä mulla oli alunperin mielessä.

Kun oon varannut ajan, alkaa piinaava odotus. Siinä vaiheessa mietin yleensä paljon tulevaa leimaa ja en malta odottaa, että se on iholla. Itse tatuoiminen ei ole mikään maailman mukavin tunne, mutta ei missään nimessä este sellaisen ottamiselle. Käsi, reisi ja pylly on mulla ollut aika ok-keissejä, kylki oli aika tuskallinen ja vatsa samaa sarjaa. Kun tatuointi on valmis, tunne on ihan uskomaton. Se mielihyvän tunne, mikä mulle tulee siitä on aika vaikeasti selitettävissä.Yleensä seuraavan kuukauden kävelen hymykorvissa ja tuijottelen sitä kuvaa peilistä aina kun mahdollista. Sen jälkeen se on osa mua ja mun kehoa.

Oon pitänyt tän tatuointi harrastuksen silleen hillittynä vielä, mulla ei oo yhtään tatuointia mitä ei olisi helppo peittää. Oikeastaan kaikki muut paitsi käsi on sellasia, mitä ei muuten kun kesällä tule esiteltyä. Ja aijon jatkaa samalla linjalla, että puolihihaisella paidalla pystyy peittämään ne tarvittaessa. Tatuointeihin suhtautuminen on muuttunut aika paljon viimeaikoina, mutta ainakin mun tulevalla alalla saatta johtoportaissa olla vielä sen verran konservatiivisia ihmisiä, etten uskalla riskeerata mun tulevaa uraa. Siinä vaiheessa kun mulla on vakituinen työ mihin oon tyytyväinen mietin uudestaan, jos haluan näkyvämpiä tatuointeja.

Se on mielenkiintonen kysymys, että voiko koskaan sanoa olevansa "valmis" tatuointejen kanssa, tai niin sanotusti balanssissa. Kun sille tielle lähtee, voi olla hankala lopettaa, mutta jossain vaiheessa se seinä varmaan tulee vastaan. Itse rupean ainakin olemaan lompakkoni kanssa sen verran valmis, että turha miettiä mitään suurempia lähitulevaisuudelle. Varmasti tulevaisuudessa tulee ainakin muutama leima otettua, aika näyttää.

Ja tämä vähän niinkuin briiffauksena, että anteeksi äiti mutta näin tässä taas pääsi käymään:

Galleriasta puuttuu vaan mun persus tatuointi. Otin jopa kuvan siitä, mutta päädyin lopulta siihen tulokseen, että en julkaise netissä kuvaa pyllystäni :D

XXX

Koti hakusessa

Käytiin tänään katsomassa Beckyn ja Laurelin kanssa uutta kämppää. Ihan järkyttävä, hyvä ettei juostu pois sieltä.. Se oli sellanen vanha ja haiseva loukku, 90-luvun kirppari sisustuksella. Kaikissa huoneissa oli parisängyt ja ne ite huoneet oli vielä ihan okei, mutta yleiset tilat oli aika karmivat. Huomenna uus näyttö, toivottavasti natsaa!

Tiina tulee huomenna käymään Leicesteristä, oon ihan innoissani! Oon kutsunut mun tyttö kavereita kylään ja pidetään "Girls night out", meijän on pitänyt järkätä sellanen jo pidempään ja tää osu aika hyvään saumaan. Toivottavasti Tiina ei saa traumoja mun kämpästä, tosin osa pojista lähtee yleensä viikonlopuks veks..

Sain muuten tehtyä sen tietokone kokeen ja sain siitä 71% (asteikolla 0-100). Se on tosi hyvä, sillä kaikki keneltä oon kysyny on saanut max. 60%. Nyt alkaakin sit kunnon panostus, sillä mun pitää kolmen viikon sisään kirjottaa kolme esseetä, 2 niistä on 2000 sanaa per kipale ja yks on 1000. Saattaa tovi jos toinenkin vierähtää niiden parissa siis!

XXX

Ain laulain työtäs tee

Tralalallalalaa! Tänään oli pyykkipäivä ja tää joka vuosinen rituaali on niin erityinen, että piti ihan postaus pistää pystyyn. Oon tässä pari viime päivää huomannut kuluttaneeni kaikki alusvaatteet ja lempitopit loppuun. Piti käydä jopa "parittomat sukat ja mummo alushousut" laatikolla hädän puitteissa.

Käsi ylös kuka ei omista pyykkitelinettä tai narua? Täällä, täällä!! Maksaa hunajaa tollaset kapineet. (Kyllä, naru myös..heh) Pienellä innovaatiolla ja naisten älyllä mikä vaan oon mahdollista, tattadaa:

Harmi vaan, että puhtainkin huone näyttää sekasorrolta tälläsen kuivaus urakan aikana, tosin tuoksu on ihan taivaallinen, heh.

Note to Äiti: Oot sankari kun oot vuodesta toiseen hoitanut pyykit!

Note to myself: Päivitys päivässä ehkä riitää.. LOL.

XXX

Joskus on niin ikävä, että sattuu.

Oot mun ajatuksissa ja unissa. <3

XXX

Kohti ääretöntä ja sen yli

Tulevaisuus on siitä jännä juttu, että vaikka sitä kuinka suunnittelee, se ei yleensä tule juurikaan menemään niin kuin sen on joskus kiveen kirjoittanut. Mä ainakin oon sellanen tuuliviiri, että esimerkiksi vähän yli vuosi sitten musta oli tulossa ambulanssi kuski, sitä ennen eläinlääkäri ja sitä ennen varmaan baarimikko etelä-eurooppaan. Ja jos muutan ulkomaille, se on Australia tai joku muu auringon palvojien paratiisi. Piste.

Sitä luulee olevansa niin varma, että tältä mun elämä näyttää parin vuoden päästä, mutta onneksi elämä on täynnä muuttuja tekijöitä, villejä ideoita ja inspiraatiota. Olishan se tylsää, kun seurailis tiettyä kaavaa ja rakentais kaikki päätökset ja unelmat sen mukaan. Tähän mennessä oon todennut parhaaksi vaihtoehdoksi kulkea tuulen mukana ja jos on paljon unelmia, on paljon todennäköisempää että joku niistä toteutuu.

Toisaalta olis varmasti hyvä olla jonkun näköinen suunnitelma, tai ainakin jotakin mihin tähtää. Ahdistaa ajatus, että pitäisi ruveta sen tarkemmin suunnittelemaan tulevaisuutta, koska mun sisäinen kalenteri hahmottaa suurin piirtein seuraavat kolme päivää, jos sitäkään. Mitä tapahtuu parin viikon päästä, on vielä suht. utopiaa, paitsi palautus deadlinet oon iskostanut mun päähän.

Jännä olotila, kun en vielä tarkkaan tiedä, millon oon tulossa Suomeen seuraavan kerran tai missä tarkalleen asun ens vuoden. Ja oonko töissä Suomessa vai täällä, se pitäis tosin osata päättää aika nopeasti, että saan vielä jonkun työpaikan. Olikohan tää se viikonloppu, kun mun piti lähettää työhakemusia? Varmaan :D

Oon miettinyt, että lähtisin Australiaan tän tutkinnon jälkeen suorittamaan master- tutkinnon. Lämpö ja kulttuuri houkuttelee aika paljon. Jos mun rakas pikkusisko muuttaa Brasiliaan, oon miettinyt sitäkin yhtenä vaihtoehtona. Tosin sit mun pitäis opetella puhumaan portugalia, vaikka suorittaisinkin tutkinnon englanniksi. Onkohan se edes mahdollista siellä?

Tekis mieli sanoa, että aika näyttää, mutta kohta pitää jo ruveta tekemään ens vuoden kurssi valintoja ja olis hyvä siinä vaiheessa tietää mihin tähtää. Vaan kun en tiedä. Oon oppinut, että nää päätökset ei läsähdä päähän kristallin kirkkaina hehkulamppuina, vaan pitää vähän tehdä taustatutkimusta ja kattella eri vaihtoehtoja. Paljon mielummin makoilisin riippumatossa aurinkohattu päässä ja siemailisin Tequila Sunrisea.

Tänään aijon kuitenkin viettää suhteellisen rennon lauantain, enkä aijo murehtia sen enempää mun hamaa tulevaisuutta. Teen sen kokeen uudestaan minkä mun tietokone ryssi eilen ja sen jälkeen leivon juustokakun. Omnom.

Ps. Yritän löytää mun blogille täydellisen taustan, älkää hämmentykö kun pelleilen näiden kanssa..

                                                                              XXX

Duck this

Tein Biologian tietokone koetta 2 ja puolituntia, rasitin mun aivosolu pahaiset henkihieveriin ja tuhlasin rahani kahvi ja suklaa energiaan. Painoin "submit" nappulaa ja ruudulle ilmesty iso ERROR, mikä tarkottaapi sitä että koko homma uusiks. Ei naurata.

Noh, ainakin bambi on söpö.

XXX

Torjantai

Yeah, enään yks luento huomen aamulla ennen viikonloppua. Niin ne päivät vaan vierähtää, tää viikko on ollut aika mukava. Oon viettänyt paljon aikaa kavereiden kanssa, opiskelut on mukavasti kerääntynyt tohon koko viikonlopulle. Mikäs siinä, voi sen näinkin päin tehdä!

Kävin tiistaina muutamalla uusien tuttavuuksien kanssa. Tehtiin pieni muotoinen pubi kierros, rakastan sitä kun täällä pubeissa kalja maksaa sen paripuntaa ja bilispöytä ehkä punnan. Viimesen baarin olis tosin voinut jättää välistä, koska keskiviikko oli aika kiireinen päivä.

Täällä on pari päivää ilmat vähän viilentynyt. Mun suomalainen pessimisti-talvenvihaaja säätutka hälyttää taka talvesta, mutta hope not. Viime sunnuntaina olin jo melkeen kesätunnelmissa, what is this? Tuli jänniä kuvia ulkoota, näyttää ihan että satais lunta, mutta toi on oikeesti vaan sumua..

Eilen käytiin yhessä pubissa Laurelin, Beckyn, Elizabethin, Ross:in ja Connorin kanssa. Muutetaan ens vuodeks niiden kanssa samaan taloon ja tuli tosi hyvä fiilis siitä. Ne on kaikki tosi rentoja ja järkeviä, joten en usko, että ens vuonna tulee olemaan kämppisten kanssa mitään onglemia. Siellä pubissa oli komedia ilta ja pääsin ekaa kertaa näkemään britti koomikkoja. Hauskoja heppuja noi, pitää päästä uudestaanki kattomaan! Sen jälkeen Analle pelaamaan xboxia ja istumaan iltaa, siellä oli samoja tyyppejä kenen kanssa mentiin tiistaina ulos. 

Kuten oon aikasemmin sanonut, meijän talo on siis erittäin vanha ja nyt kirjaimellisesti hajoamassa palasiksi. Meijän keittiön katto on näyttänyt tältä viime aikoina:

Siinä on kylpyhuone yläpuolella ja siinä oli vesivaurioita havaittavissa jo sillon kun muutettin sinne. Whitfield group pisti jonkun sillon maalaamaan sen piilon, hyvä duuni! Tässä lopputulos. Huoltomies on sitä nyt pari päivää selvitellyt ja meijän kylppärissä on pieni remppa meneillään.

Siitä sotkusta oli aikasemmin puhetta, tälläsenä meijän pojat pitää tota olohuonetta (lattia oli täynnä pulloja ja jonkun versio olohuoneen siivoamisesta oli ottaa pullot pois):

Great, huh? Tänään ne siivos sitä vähän lisää, vihdoin ja viimein parin viikon viiveellä. Huomenna tulee meinaan ens vuoden asukit tsiigailemaan tätä paskaloukkua. Oon siivonnut mun huoneen ihan vimpan päälle ja ajattelin tulla kotiin kun ne tulee, en oikeen tykkää ajatuksesta että yheksän vierasta ihmistä pyörähtää mun rakkaassa sardiinipurkissa missä lepää mun koko omaisuus.

Jep jep. Toivottavasti kukaan ei saanut painajaisia tosta vikasta kuvasta, meijän keittiö on joskus ollut hirveämpi joten rupeen olee aika immuuni tälläsille kauheuksille. Tosin tän vuoden jälkeen, never again! Siinä vaiheessa rupeen samantien lätkimään jos käy näin huono tuuri kämppisten kanssa.

XXX

Ihana sunnuntai

Tänään oon fiilistellyt auringon paistetta, keväistä Cambridgeä ja virkeää olo tilaa. Kummasti se sunnuntai kääntyy eduksi, kun ei oo darra pahaista tai muitakaan velkoja. Eilen illalla kävin kylvyssä naama maskin ja hiushoitojen kanssa, jonka jälkeen luin blogeja ja menin ajoissa nukkumaan. Jännä tämä olotila, yleensä sunnutait on sellanen pain in the ass!

Päivä alkoi kahvilla, berocalla ja aamupalalla. Se on aika harvinaista herkkua, sillä noin 6/7 aamusta viikossa oon olevinani niin kiireinen, että harvemmin kerkeää aamupalasta nautiskelemaan. Sen jälkeen naama ihmisen näköiseksi ja Kristan kanssa kävelylle. Käveltiin Cam-jokea pitkin ja otettiin kuvia, juoruiltiin ja fiilisteltiin alkavaa kevättä. Kuukauden päästä pystyy varmasti iskemään jo piknikin pystyyn!

Kävelyn jälkeen mentiin Kristalle, tehtiin ruokaa ja soitettiin pianoa. Kävi aikas hyvä tuuri, että oon tutustunut täällä ihmiseen, kuka tykkää musisoinnista yhtä paljon kun minä. Täydellinen lisäys päivään, en muistanukkaan miten hyvä fiilis tulee kun vähän soittelee.

Ja me nähtiin heppoja!! Kauankohan siitäkin on, kun on viimeksi päässyt talleille.. Liian pitkä aika.

Hyvillä mielin siis maanantaita ja seuraavaa viikkoa kohti.

XXX

StuDYING and loving

Jostain kumman syystä aina kun oon jossain opiskelemassa niin tulee pakottava tarve päästä päivittämään blogia. Tarviin hyvän syyn keskeyttää opiskelut ja blogin päivityksen lasken vähän niinkuin velvollisuuksiin eikä siitä tuu huono omatunto kun haahuilee välillä jonkun muun parissa.

Mulla on selkeästi viha-rakkaus suhde yliopisto elämään. Mä tykkään opiskella, jos aihe on kiinnostava. Mutta oli mistä tahansa tajunnan räjäyttävästä DNA:n ihmeet kappaleesta kyse, kirjan avaaminen tuntuu yleensä erittäin haastavalta. Monesti ennen kuin edes avaan kirjaa, pelkään että teksti on liian haastavaa ja joskus nää opiskeltavat aiheet tuntuu sellaselta jäätävältä muurilta. Oon erittäin kiinnostunut DNA:sta, geeniperimästä ja kaikesta mikä liittyy siihen. Viime viikolla kahlasin useamman tunnin vain yhden kappaleen parissa, koska mun pitää yleensä kääntää suurinosa ja sen jälkeen vielä ymmärtää asia. En malta odottaa, että kieli on sen verran hyvä että voi vaan antaa mennä ja lukea ymmärtäen kaiken!

Joskus musta tuntuu, etten oo tarpeeksi hyvä ja motivoitunut yliopistoon, mutta toisaalta en nää tällä hetkellä mitään muutakaan vaihtoehtoa. Itse opiskelija elämää rakastan täydestä sydämestäni ja sen puolesta voisin olla ikuisesti opiskelija. Suurin osa (tai melkeen kaikki?) mun kaverit käy samaa koulua, joten koululle on aina kiva mennä. Opiskeleminen isommalla kaveriporukalla on kiva aktiviteetti ja kun näkee miten motivoituneita kaikki muut on, pääsee itsekkin paljon syvemmällä opiskelussa.

Tässä semesterissä meillä on paljon enemmän palautus tehtäviä kun syksyllä ja tällä kertaa meillä on myös kokeita. Vaikka vastuuta ja velvollisuuksia on enemmän, opiskelija elämä on silti suhteellisen huoletonta. Raha nyt on aina sellanen stressi piikki, mutten anna sen puskea niskan päälle. Tykkään asua omillani ja olla vastuussa vain itsestäni. Jos haluan mennä bilettämään keskellä viikkoa, en ole tilitys velvollinen kenellekkään eikä tarvitse potea huonoa omatuntoa, sillä tiedän itse millon hanskat on käsissä ja narut selvillä. (Heh, miten noi sanonnat nyt menikään..)

Varsinkin Cambridgessä, missä niin suuri osa asukkaista on opiskelijoita, tuntuu hyvältä kuulua koko ns. opiskelija yhteisöön. Kotipirskeet, illanvietot, tapahtumat, opiskelija-alennukset, lounastreffit ja reissut on parhain osa tätä kaikkea ja se, että saa jakaa sen kaiken ihan huipputyyppien kanssa. Oon miettinyt paljon sitä miten pelkäsin ennen tänne lähtöä, että kyyhötän yksin vaan mun sardiinipurkissa enkä osaa tutustua kehenkään mun paskalla englannilla. Heti ekalla viikolla meille muodostui ihan huippu kaveri porukka ja koko ajan tapaa uusia ihmisiä.

Suurin kiitos siitä menee kuitenkin mun kaverille Kristalle, kuka on jeesannut mua koko ajan mun kielen kanssa ja kohottanut mun itsevarmuutta sen suhteen. Nyt oon jo erittäin varma mun englannin kanssa, meinaan sosiaalisissa tilanteissa se ei oo ollut onglema erittäin pitkään aikaan. Ainoastaan nää Biologian könttä-hardcore-mitävittua englanti meinaa iskee hiukset harmaaks.

Nyt takaisin lukemisen pariin, Laurel meinaan tuijottaa mua vihaisesti tossa vasta päätä :D Heh, love my friends..
Ps. Älkää ymmärtäkö väärin, ikävä teitä kavereita siellä pohjolassa ootte parhaita<3

XXX

"I am in charge of how I feel and today I am choosing happiness"

Viikonloppu hujahti silmänräpäyksessä ja paluu arkeen alkaa Core Biologyn tietokone kokeella, kestää varmaan pari vuorokautta tehdä se.. Pitää alkaa etsimään niitä aivosoluja jostain, taisin hukata puolet niistä Essexiin!

Sinänsä erittäin rentouttava viikonloppu, tuli juhlittua aika paljon ja hengattua ihan mahtavien tyyppien kanssa. Nukuttiin mun kaverin Cherin luona, sen vanhemmat omistaa sellasen jäätävän pubin, minkä yläkerrassa Cher asuu. Harmittaa, ette tajunnut ottaa paljon yhtään kuvia, mutta ei me päiväsaikaan oltukkaan hirveesti liikenteessä..

Perjantai meni kotipirskeiden merkeissä ja käytiin sellasessa paikallisessa pubissa Monacossa. Lauantaina pieni kuolema ja illalla mentiin keskustaan vähän isomalle klubille. Mentiin kattomaan Chase & Statusta, mikä on ollut jo pidempään yks mun lemppari bändeistä. Ihan älytön keikka, ne soitti paljon niiden klassikoita ja koko klubi oli ihan täyteen pakattu. Sunnuntaina hengailtiin vaan Cherillä ja maanantaina takasin Cambridgeen. Tulee varmasti mentyä Essexiin uudestaanki ja sit pitää tosiaan yrittää tehdä myös jotain sivistävää!

Ollaan katottu Laurelin, Beckyn, Elizabethin ja parin muun kanssa kämppää ens vuodelle. Becky ja Elizabeth on samoilla kursseilla mun kanssa ja musta tuntuu, että ens vuodesta tulee aika makee kun kämppiksinä on ihan normaaleja nuoria :D Kun tulin takasin, rupes samantien ketuttamaan kun vastassa oli taas jäätävä sotku ja pojat oli naama apinan perseenä. Tänään on kuitenkin ollut tosi hyvä fiilis ja rupeen jo pikkuhiljaa olemaan välittämättä tästä talotilanteesta.

(Jep jep, tonne me muutetaan)

Tää aamu ei tosin mennyt ihan putkeen.. Heräsin varttia ennen koulun alkua, juoksin kouluun ja kävin matkalla kahvilassa, kunnes tajusin että jätin lompakon kotiin. Noh, ei siinä mitään, nokka kohti luentosalia. Koko salissa ei valitettavasti ollut ristinsielua ja sain myöhemmin selville, että meijän tunti oli siirretty eri paikkaan. Olisin ollut jo reippasti myöhässä ja tajusin, että mun opiskelijakortti on myös lompakossa, joten en kuitenkaan sais leimattua itteni sisälle. Mahtavaa!

Mun kaveri James laitto viestiä, että voin sniikkaa sisälle, koska ne pitää kohta tauon. Takasin siis koululle ja päivystin varmaan puoltuntia siinä luokan eessä. Tulin lopulta siihen tulokseen, että ne on varmaan peruuttanut sen tauon ja lähin takasin kotiin. Samantien kun olin kotona, James laitto viestiä että ne alotti tauon nyt. En varmana poistu enään kotoa, ketuttaa liikaa!! Iltapäivällä sitten paremmalla tuurilla.


XXX

Hyviä uutisia

Whippii! Oli pakko vaan tulla hehkuttamaan, että sain viime syksyn arvosanat vihdoinkin ja oon aikas ylpeä itsestäni :) Tuli paljon parempia tuloksia mitä odotin. Pelkäsin Biomeasurementtia, koska se oli ainoa minkä tiesin olevan feilaus vaarassa, mutta sekin meni sitten heittämällä läpi! Ensimmäisen vuoden arvosanoja ei lasketa lopputodistukseen, mutta tuli sellanen fiilis että tässähän pystyy vaikka mihin kun jaksaa panostaa.

Ei mulla muuta, rupeen tänään pakkailemaan Essexiä varten. Meen Kristalle yöksi, koska mulla on huomenna heti aamusta luentoja ja meijän talon pojat aikoo järkätä bileet. Tiiän jo valmiiksi, että jos oon kotona niin tulee sellanen pakottava tarve lähteä viihteelle, joten parempi vetäytyä taka-alalle! Pitää muutenkin säästää rahaa.

Terkuin,
HC Nerd aka Laura

XXX

Hyvästi elämä

Kävin tänään kirjastolla lainaamassa suurimman osan niistä kurssikirjoista mitä maikat on suositellut. Täytyy myöntää, että tähän menessä oon ollut aika laiska lukemaan ja oon lähinnä vaan hillunut ympäriinsä. Nyt on aika sanoa heipat mun sosiaalielämälle hetkeksi ja syventyä näiden ihanuuksien pariin!

Meillä oli eilen ekologian labratyöskentelyä ja surettaa vieläkin. Meijän piti laittaa eläviä pikku katkarapu vauvoja eri koeputkiin ja lisätä niihin eri liuoksia. Niitä ruokitaan kaks viikkoa ja katotaan sen jälkeen mitä on tapahtunut. Harjotuksen ideana on tutkia miten ympäristön muutokset vaikuttaa meren pikku eläviin, mutta tää on mun eettisen käsityksen mukaan vaan niin väärin. Kaikilla on varmaan mielikuva siitä, miten ennen Biologian tunnilla leikeltiin kuolleita eläimiä. Ainakin täällä britanniassa meininki on sen verran kehittynyt, että me tehään se virtuaalisesti, ettei opiskelijoiden takia tarvitse turhaan tapattaa eläimiä. En ymmärrä, miksi tällästä tehtävää ei voitu myös tehdä virtuaalisesti tai teoreettisesti.

Viikonlopuksi jätän kuitenkin kaikki koulujutut Cambridgeen ja lähen Laurelin kanssa Essexiin. Lauantaina on Chase & Statuksen keikka ja ollaan ostettu jo liput sinne. Vähänkö oon hypessä siitä! Nukutaan yhen Cherin luona, sen vanhemmat omistaa baarin Essexistä ja sillä on sellanen iso huone sen baarin yläkerrassa. Oon kuullut Essexistä tosi paljon, niin hyvää kun pahaa, joten erittäin mielenkiinnolla lähen kattomaan millanen mesta se oikeen on!!

Nyt kuitenkin näiden pariin... Jos musta ei kuulu viikkoon niin oon varmaan hukkunut näiden alle...

XXX

Opiskelua

Sehän ois sitten kouluviikko taas pulkassa. Tänään oli sellaisen oppiaineen kun "Animal form and function" ensimmäinen tunti ja täydellä mielenkiinnolla seurasin vaikka täys darra myöskin päällä..

Eilen mentiin Kristan ja Aleksin kanssa seuraamaan sellasta väittelyä, aiheena "This house believes religion has no place in the 21.century" Siellä oli väittelemässä mm. Richard Dawkins ja entinen arkki piispa Rowan Williams. Kielitaidon puolesta olin välillä vähän ulapalla, koska se termistö mitä ne käytti oli aika haastavaa, mutta sai siitä sen verran irti että kannatti mennä! Toi oli yks Cambridge Union Societyn suosituimmista väittelyistä ja mentiin kolmisen tuntia ennen sinne jonottomaan, kaikki ei edes päässyt sisään koska niin moni halus tulla seuraamaan.

Noh, sitten menin kotiin väittelyn jälkeen aikeina tehdä ruokaa ja mennä nukkumaan, mutta meillä olikin talossa täydet bileet päällä. Pojat ei tietenkään viittinyt edes mainita etukäteen, kiva kiva. Normaalisti kun mä pidän bileitä mun kavereille, ilmotan niistä aina etukäteen ja kutsun kaikki mun kämppikset ihan kohteliaisuudesta, vaikkei niiden pärstää nyt kiinnostakkaan pahemmin katella :D Ne ei oikeestaan koskaan osallistu niihin, joten ne varmaan oletti että minä ja Laurel vaan piileskellään meijän huoneissa tai jotain. Mentiin kuitenkin ihan pokkana sinne alakertaan ja liityttiin niiden seuraan, tai hengattiin lähinnä niiden kavereiden kanssa. Ne oli ihan innoisaan siitä, että mä oon Suomesta ja pakkohan siinä oli sitten muutama ottaa. Tai pari muutamaa. Ja sitten Tequilaa. Okei muutama Tequila :D

Otin itseäni kuitenkin aamulla niskasta kiinni ja pakotin itteni kouluun, olin aikas ylpeä itsestäni kun pääsin sinne asti takana muutaman tunnin yöunet. Nyt ollaan Kristan kanssa CUS:lla opiskelemassa ja ajattelin vähän lintsata nyt heti alkuun ja tulla tänne päivittelemään. Eli eikun kahvia nassuun ja biologian ihmeelliseen maailmaan!

XXX