Vuosien aikana mun kiinnostus tatuointeja ja tatuointi taidetta kohtaan on kasvanut huimasti. Tatuoinnit on mun mielestä yksi taiteen mielenkiintoisimmista ja kunnioitettavimmista aloista. Se, että luottaa toisen taitoihin luoda taidetta oman ihon alle on sinänsä aika hurja ajatus, koska meitä on täällä aika moneen lähtöön ja ihminen on erehtyväinen. Netti on täynnä epäonnistuneita mustehirviöitä ja itse olen nähnyt jonkun verran niitä "ei se nyt ihan täydellinen ole, mutta halvalla sain" tatuointeja. Sen takia onkin tärkeää ottaa tatuointi artistista mahdollisimman paljon selvää ja perehtyä artistin entuudestaan tekemiin töihin. Itse en koskaan ottaisi tatuointia artistilta, kenen töitä en ole nähnyt.
Mun mielestä hyvin tehty tatuointi on taidetta kauneimmillaan. Tatuoinnit kertoo aina jotain ihmisestä, vaikkei olisikaan sen suurempia tarinoita kuvien takana. Mulle mun omat tatuoinnit on päiväkirja. Ne on asioita mitä arvostan, asioita joita pidän kauniina ja aatteita, joita pidän viisaina. Mulla on nuorempa ollut aina aika huono minäkuva, enkä oo koskaan pitänyt mun kropasta. Tatuoinnit on ollut mun keino oppia rakastamaan mun kehoa ja kuva kuvalta musta on tullut paljon itsevarmempi.
Oon viimeaikoina ottanut aika paljon lisää leimoja ja saanut siitä kaikennäköistä palautetta. Joku voisi sanoa, että oon koukussa, mutta en itse nää sitä niin. Rakastan taidetta ja sitä, miltä se näyttää iholla, en ota tatuointeja vain tatuointejen takia. Yleensä se alkaa siitä, että ihastun ja inspiroidun kuvista, musiikista tai elämästä yleensä ja saan päähäni siistin idean. Sen jälkeen rupean miettimään, että tää näyttäis aika makeelta tatuointina ja siinä vaiheessa paikkakin on yleensä selvä. Sen jälkeen sulattelen asiaa useamman kuukauden ja jos siinä vaiheessa polttelee, rupeen miettimään rahatilannetta ja artistia.
( Paras kuva tästä ilman, että mulla on liian naku olo, lol :D)
Koko prosessissa mun mielestä parasta on se, kun sulla on selvä idea mitä haluat, saat hahmotettua sen paperille tai kerättyä kuvia, jotka antaa suuntaa millanen leiman pitäisi olla. Sen jälkeen löydät kiinnostavan artistin ja jos artistin kanssa klikkaa, on kiva alkaa suunnittelemaan kuvaa enemmän. Kävin kuukaus sitten yhessä studiossa Cambridgessä ja mulla oli selvä visio mitä haluan, mutta sain ihan törkeen huonoa asiakaspalvelua ja koko fiilis ks. leimasta lähti. Menin samojen kuvien kanssa takas sinne paikkaan missä oon jo ottanut muutaman leiman (tattooing by fabio) ja mun ajatukset osu täysin kohdalleen sen artistin kanssa, sen visiot oli loppujen lopuks paljon kiinnostavimpia mitä mulla oli alunperin mielessä.
Kun oon varannut ajan, alkaa piinaava odotus. Siinä vaiheessa mietin yleensä paljon tulevaa leimaa ja en malta odottaa, että se on iholla. Itse tatuoiminen ei ole mikään maailman mukavin tunne, mutta ei missään nimessä este sellaisen ottamiselle. Käsi, reisi ja pylly on mulla ollut aika ok-keissejä, kylki oli aika tuskallinen ja vatsa samaa sarjaa. Kun tatuointi on valmis, tunne on ihan uskomaton. Se mielihyvän tunne, mikä mulle tulee siitä on aika vaikeasti selitettävissä.Yleensä seuraavan kuukauden kävelen hymykorvissa ja tuijottelen sitä kuvaa peilistä aina kun mahdollista. Sen jälkeen se on osa mua ja mun kehoa.
Oon pitänyt tän tatuointi harrastuksen silleen hillittynä vielä, mulla ei oo yhtään tatuointia mitä ei olisi helppo peittää. Oikeastaan kaikki muut paitsi käsi on sellasia, mitä ei muuten kun kesällä tule esiteltyä. Ja aijon jatkaa samalla linjalla, että puolihihaisella paidalla pystyy peittämään ne tarvittaessa. Tatuointeihin suhtautuminen on muuttunut aika paljon viimeaikoina, mutta ainakin mun tulevalla alalla saatta johtoportaissa olla vielä sen verran konservatiivisia ihmisiä, etten uskalla riskeerata mun tulevaa uraa. Siinä vaiheessa kun mulla on vakituinen työ mihin oon tyytyväinen mietin uudestaan, jos haluan näkyvämpiä tatuointeja.
Se on mielenkiintonen kysymys, että voiko koskaan sanoa olevansa "valmis" tatuointejen kanssa, tai niin sanotusti balanssissa. Kun sille tielle lähtee, voi olla hankala lopettaa, mutta jossain vaiheessa se seinä varmaan tulee vastaan. Itse rupean ainakin olemaan lompakkoni kanssa sen verran valmis, että turha miettiä mitään suurempia lähitulevaisuudelle. Varmasti tulevaisuudessa tulee ainakin muutama leima otettua, aika näyttää.
Ja tämä vähän niinkuin briiffauksena, että anteeksi äiti mutta näin tässä taas pääsi käymään:
Galleriasta puuttuu vaan mun persus tatuointi. Otin jopa kuvan siitä, mutta päädyin lopulta siihen tulokseen, että en julkaise netissä kuvaa pyllystäni :D
XXX
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti