tiistai 29. tammikuuta 2013

Meijän talo

Oon aika paljon ohittanut tän aiheen täällä blogin puolella, mutta nyt tekis vähän mieli avautua. Eli asustelen täällä jaetussa talossa kahdeksan muun britin kanssa ja niin kun voi arvata, kun heittää yhdeksän toisilleen tuntematonta ihmistä äkkiseltään saman katon alle, ei yhteiselo voi aina olla ruusuilla tanssimista. Oikeastaan tässä talossa se ei varmaan koskaan oo sellasta ollut, suoraan sanottuna tällä hetkellä täällä olo on ihan perseestä.

Kuvitelkaa millasta on asua kuuden vielä suhteellisen teinin pojan kanssa. Sitte heitetään siihen vielä tyttö kenellä on mielenterveys ongelmia, yks ulkomaalanen (siis meitsi) ja kolmas suhteellisen räväkkä tyttö. Mulla kävi suhteellisen huono tuuri näiden kämppisten kanssa, sillä mulla on kavereita kenellä on isompi läjä perus normaaleja tyyppejä kämppiksinä ja homma skulaa.

Ensinäkin nää meijän talon pojat on kaikki muuttanut vanhempiensa luota suoraan tänne ja melkeen jokasella oli oma äippä auttamassa huoneen järjestelyssä ja siivouksessa. Ainakin kolmen jätkän vanhemmat maksaa niiden vuokran ja opinnot, joka ehkä antaa vähän osviittaa millasia pentuja täällä elelee. Moni näistä on myös selvästi tottunut siihen, että äiti juoksee perässä ja siivoo jäljet. Meijän keittiö on tällä hetkellä (oikeastaan aina) ihan järkyttävässä kunnossa, puolet teistä ei varmaan haluis astua jalallakaan sinne.


Olohuone oli tossa lomien aikana räjähtänyt ihan käsiin, noilla pojilla on meinaan sellanen kiusallinen tapa heitellä roskia lattialle ja jättää likasia astioita viikkokausiksi lojumaan ympäriinsä. Siivosin sen yksi päivä ihan viimesen päälle, koska rupes suoraan sanottuna veri kiehumaan, mutta nyt oon tehny päätöksen, etten koske enään muiden juttuihin.

Sen lisäksi, että mikään täällä ei oikeen toimi meillä on sosiaalisesti hirveen kireä tunnelma koko ajan.Nää pojat meinaan käyttäytyy ihan uskomattoman törkeesti meitä tyttöjä kohtaan. Niillä on joku teinipoikien porukka-egobuustaus kausi ilmeisesti vielä meneillään, koska moni näistä on yksitellen tosi mukavia, mutta kun ne on porukassa niin hyvä ettei naamaan sylje.

Sitten on tapaus neiti "lääkkeet jäi ottamatta" päälle päsmäri. Tää kyseinen tytteli on ottanu tehtäväseen talon siivous delegoinnin sekä taloustarvikkeiden oston ja se koko systeemi kusee ja pahasti. Toisaalta enimmäkseen poikien takia, mutta myös systeemin epäreiluuden takia. Huomattiin jo alussa, että ei oo kaikki murot kulhossa ja myöhemmin sitten selvis, että sillä on oikeesti lääkitys päällä. Ei siinä sinällään, en missään nimessä tuomitse sillä ihmisiä tässä kaikki ollaan, mutta kun se käyttäytyminen on välillä niin kohtuuttoman törkeää.

Laurelin käsi murtui viime syksyllä eikä se ollu kykenevä hoitaa omaa osuttaan kotitöistä. Miten asia ratkaistaan? Noh tää tytteli lämäytti Laurelia sitten päin näköä. Kun selvittelin tätä asiaa ja puhuin molempien kanssa, selvis että tällä tytöllä on menneisyydessä jonkun verran agressio-ongelmia. Mukava siis asua samassa talossa! Jotta sopasta saataisiin vielä mukavampi, mulla oli yhen noista pojista kanssa enemmän tai vähemmän juttua tossa syksyllä ja kun se meni päin metikköä niin ihan mahtavaa punkata täällä.

Viime viikolla kuulin, että yks pojista oli heittänyt aika rasistista kommentia musta ja ei tuntunut hirveen hyvältä. Jos on koko elämänsä asunut samalla saarella, eikä koskaan käynyt edes sen ulkopuolella niin näköjään maailmankuva voi olla aika suppea. Pistää vihaksi, koska yhtä lailla tää poika on "ulkomaalainen", jos se poistuu englannin rajojen ulkopuolelle eli ei mitään järkeä missään.


Onneksi Laurelista on tullut mulle läheinen ystävä ja se pelastaa edes vähän tätä tilannetta. En oo viime aikoina ollut kotona muuten kun nukkumassa ja voin olla vaan ilonen, että oon tutustunut moneen hyvään tyyppiin täällä joiden kanssa voi viettää aikaa ja unohtaa tän paskaläävän. Heti kun tää sopimus loppuu, niin lähen saman tien lätkimään, ollaan Laurelin kanssa jo katottu asuntoja, jonne voitais muuttaa täältä. Ja nopeasti tää kevät varmaan menee ja yritän suhtautua tähän lähinnä kasvattavana kokemuksena.

Parempiin tunnelmiin ens kerralla!
XXX

maanantai 28. tammikuuta 2013

Kevät tulloo

Nettihän se mukavasti napsahti poikki kolmeksi päiväksi, siksi vähän hiljasempaa näillä nurkilla (Köh köh, muutenhan oisin päivittänyt joka päivä :D). Nyt kuitenkin ollaan taas elävien kirjoilla ja ihan kun en vuoteen ois saanut surffailla netin ihmeellisessä maailmassa. Hyvää teki tällänen datailu tauko, tuli oltua enemmän ulkona ja nukkumatin kanssa paremissa väleissä. Ehkä tekeekin siis ihan hyvää laittaa se kone piiloon aina välillä!

Koulun penkkejä oon päässyt taas kuluttamaan sillä nyt alko vihdoin tää semesteri. En oikeen osaa suhtautua siihen vielä mitenkään, sillä ois niin kauheen mukavaa viettää koko loppu elämä kavereiden kanssa hengaten, juhlien ja haahuillen. Mun kaveri Anne-Liese muutti tohon hoodeille xboxin kanssa ja ollaan täs aika ahkerasti tapettu zombeja! Nyt ymmärrän niitä kaikkia poikaraukkoja ketkä on hurahtanut noihin peleihin, huh miten koukuttavaa.

Täällä on muuten kevät ruvennu pikkuhiljaa hiipimään nurkille, tääl on lumet jo sulanu ja pari päivää paistanu aurinko. Huomiseks on luvattu +12, tässähän vois kohta jo piknikille lähteä. Oon siinä toivossa, että meininki jatkuu tälläsenä, salettiin ei olla ihan täysin tästä talvesta vielä päästy.

Tällästä täällä siis, ei mitään elämää ihmeempiä!

XXX

perjantai 25. tammikuuta 2013

Ahoy!!

Rakennettiin mun kämppiksen kaa "Pirateship" meijän olohuoneeseen, eli toisin sanoen yhdistettiin sohvat ja tehtiin siitä kiva hengailu tila! Teemaan kuuluu laivaa ympäröivä roskameri, kiitos meijän talon teini poikien. Pirateship oli kyllä paras idea vähään aikaan, siinä on meinaan maailman mukavin nukkua ja linnottauduttiin Kristan kanssa siihen viime yönä. Tanssittiin koko yö Ballaressa ja vaikka en voi kehuskella olevani mikään parkettien partaveitsi, kun on hyvää musiikkia, ihan paras porukka ja pari drinksua niin tanssiminen on jotain parasta maailmassa. Nyt sen saa sitten tuntea reisissä ja pyllyssä, ei tee vähään aikaan mieli liikkua mihinkään suuntaan!!


Ei kuvaa kauheen hyvin meijän laivaa, mutta oli ylitsepääsemätöntä nousta ylös ja ottaa parempi kuva :D


Tänään pitäis jaksaa lähteä vielä syömään porukalla, jospa vaikka kylpy ja kupillinen teetä auttais vähän :)

XXX






torstai 24. tammikuuta 2013

Winter wonderland (waterland)

Jaah back in the business! Kuuden viikon Suomessa olon jälkeen oli aluks vähän hassua palata tänne, mutta nyt rupeen olee jo taas ihan sisällä tässä Cambridge elämässä. En näköjään päässyt lumesta vieläkään eroon, sillä täällä oli sellanen märkä plussa-kelin lumivaippa vastassa kun tulin.


Mun talon viereinen hautausmaa, mikä on oikoreitti ruokakauppaan. (Huom. Ainoastaan valosaan aikaan ;D)


Tosin kylmästä ei oo tarvinnut kärsiä, varsinkin kun mun huoneen patteri flippaa ja ylläpitää sellasta "leikitään saunaa" lämpötilaa. On ollut ihanat pari päivää, kun on nähnyt kaikkia rakkaita kavereita ja kaikki on ihan hypessä ja täynnä energiaa loman jälkeen. Mun kämppis Laurel tuli eilen ja toi mulle joululahjan, herätyskellon (hehe, wonder why) ja jotain kylpy tsydeemejä. Olin eilen taas varmaan pari tuntia kylvyssä, oon ihan rakastunut siihen että meijän talossa on sellanen!


Joka päivä pitäis juhlia, kun ihmisiä ilmestyy tänne pikkuhiljaa joka päivä lomilta, tosin tätä varten sitä tuli kai säästeltyä Suomessa :D It's good to be home.

XXX

tiistai 22. tammikuuta 2013

Daika

Hetki ennen kun lähin takasin Englantiin meillä oli aika surullinen tapahtuma kotona. Mun oma pieni Jack Russelin terrieri Daika menehtyi luusyöpään. Daika on ollut koko viime syksyn aika kipeänä kun olin Englannissa eikä eläinlääkärit löytänyt syytä ihmeelliseen tassujen ontumiseen ja alakuloisuuteen. Daikalle syötettiin lääkkeitä niin punkki kuumeeseen kun reumaankin, sillä röntken kuvat eikä verikokeet näyttäneet mitään suuntaa antavaa. Oon potenut hirveän huonoa omatuntoa siitä, etten oo ollut mun sairaan koiran tukena ja turvana sillon kun se on mua eniten tarvinnut. Onneksi mun äiti hoiti Daikaa kun omaa lastaan ja näin hän on saanut osakseen paljon rakkautta ja tukea vaikeimpina päivinään.



Torstai-illalla käytiin eläinlääkärissä äidin ja Daikan kanssa. Vaikka pidän itseäni tukevasti jalat maassa seisovana, niin se pieni hattara-"happy ever after" alitajunnan kolkka piti vielä kiinni siitä, että "nyt vaan haetaan uudet lääkkeet ja löydetään ratkasu tähän vaivaan". Kun näin uudet röntkenkuvat ja tajusin, ettei mitään oo enään tehtävissä niin voisin sanoa että tuntui miten maailma mureni jalkojen alla. Olin edelleen se 12-vuotias lapsi joka juoksenteli Daikan kanssa hippasilla ja otti yöksi peiton alle kainaloon ja nyt jotain elämää suurempaa vääryyttä oli tapahtumaisillaan.



Sain viettää mun Daikan kanssa 7 arvokasta vuotta. Olin niin pitkään halunnut omaa koiraa ja kun olin 12-vuotias mun vanhemmat viimein heltyi ja kävin hakemassa Jyväskylästä mulle oman rakkauspalleron. Lapsena tuli vietettyä Daikan kanssa ihan älyttömästi aikaa ja olin niin ylpeä siitä. "Tää on mun koira. Mun oma". Opetin sille kaikkia hauskoja temppuja ja käytiin Russeli-leireillä yhessä. Tuli myös monet Match Showt ja näyttelyt käytyä, mutta Daika oli vähän liian iso Russeliks niin aika pienellä menestyksellä. Ihan ainutlaatuista aikaa kuitenkin, koska Daika selvästi myös tykkäs näistä tapahtumista. Ja kyllä me kerran voitettiin Match Shown pentusarja :) Rakennettiin faijan kanssa yks kesä meijän mökille hieno agility rata Daikalle ja aika talentti tää mun murunen.



Daika on aina ollu hirveen päättäväinen koira. Alunperinhän mun huoneen lattialla oli söpö hauvapeti, jossa oli tarkotus nukkua, mutta vuoden väittelyjen jälkeen olin aika voimaton kun aina se siinä tyynyn vieressä köllötti kun heräsin! Olin oikeestaan salaa vaan tyytyväinen, koska Daikan vieressä oli tosi mukava nukkua. Ei tarvinnu talvella kuumavesi pulloa ;) Jos palstoille on eksynyte terrierin omistajia niin käsite "kostokusi" saattaa kuulostaa tutulta. Kuuluui mm. Daikan spesiaali ominaisuuksiin :D Kerran pidin faijan koiraa sylissä ja sehän oli niin kauhean väärin, että Daika kipitti mun sukille, suihkautti kuset ja lähti karkuun. Jaahas. Saman käsittelyn sai faijan tyyny kun se lähti mökille kaikkien muiden paitsi Daikan kanssa. Eikä varmana ollu vahinko, ovela kun kettu siis!



Kasvattaja nimi "Diehard" toteutu hyvin Daikan kohdalla, ollaan meinaan aika monta kertaa rimaa hipaistu. Sillon kun Daika oli vielä vauveli niin se meinas jäädä merikotkan kynsiin, mutta mun vanhemmat pääs just siihen väliin. Muistaakseni se seuraili mua varmaan paripäivää, oli aika pelottava otus toi merikotka! Toinen läheltä piti tilanne oli kun temmellettiin mökin rannalla ja tää sankari putos sitten jäihin. Olin jo suurinpiirtein soittamassa mediheliä ja armeijaa, mutta ihan hyvin se osas ite sieltä kömpiä ylös. Nyt se olin varmaan minä kuka seuras Daikaa paripäivää ku hai laivaa. Ison uros ketun kanssa se joutu myös nokat vastakkain ja eikun eläinlääkärille naama kursimaan kokoon ja puolenvuoden sairaspäivät. Oli aika pelottavaa aikaa se, tosin pakko mainita että Daika sen ketun lopulta vei 6-0.


Daika sai olla sen verran onnekas ja pääsi jatkamaan sukuaan. Tiesin aina, että mun Daikasta tulee joku päivä hyvä emo ja sen homman se kyllä täytti niin hyvin kun vaan mahollista. Eihän sitä saanut ees kuselle vietyä, koska vauvoja ei voinut jättää vahtimatta! Kerran pentupesää uhkas sellanen vaara kun "hirmuinen raatokärpänen" ja Daika jahtas sitä just niin kauan kunnes sai kiinni, "ei tollasia mun vauvoja häiritsemään". Muutenhan en oo sitä nähny kärpäsiä pahemmin jahtailevan. Vauvoista kasvoi komeita pikku Jack Russeleita ja pidettiinki niistä yks lopulta :)


Daika on vuosien aikana opettanut mulle ennen kaikkea vastuuta ja huolenpitoa. Ja äidin sanoin "Koira on ystävä,joka ei koskaan tuomitse tai kyseenalaista ja antaa aina anteeksi". Se tiivistää mun mielestä aika hyvin sen, että vaan koira voi antaa sellasta vilpitöntä ja lojaalia ystävyyttä mitä harvoin ihmisistä löytää. Sanonta "Koira on ihmisen paras ystävä" pitääkin siis mun mielestä hyvin paikkansa. Ainakin Daika oli mulle loppuun asti hyvä ja lojaali ystävä. Sillä oli sellanen jännä vaisto, kun olin surullinen niin se monesti hakeutu kainaloon ja pysy siinä niin kauan kunnes halusin itse siitä lähteä.



Nyt on aika kuitenkin mennä eteenpäin ja kasvaa taas tuuman verran aikuisemmaksi. Daika juoksentelee nyt Venlan kanssa koirien luutaivaan vehreillä niityillä ja sielläpä sitten joku päivä jatketaan Daikan kanssa leikkejä.




Halataanhan kaikki tänään niitä rakkaita ja ollaan kiitollisia, että meillä on sellaisia? :)

XXX

torstai 17. tammikuuta 2013

Nokia, paljon lunta ja alkoholisteja

Tossa lounastauolla eksyin netin ihmeelliseen maailmaan ja löysin aika mielenkiintoisen kolumnin "Suomalaiset ovat outo sekarotuinen kansa"(Pekka Pekkarinen).
Käykää ihmeessä lukemassa! Kyseisen pätkän kirjottaja on asunut Yhdysvalloissa ja kertoo oman näkökantansa miten suomalaisuuteen suhtaudutaan ulkomailla. En ole itse ennen sen kummemmin pohdiskellut asiaa, että meidän kulttuuri on nimenomaan sekoitus Itää ja länteä, mikä ehkä tekeekin suomalaisista helposti hyväksyttävän ja neutraalin kansalaisuuden.

Itse ulkomailla asuessa oon lähinnä huomannut, että yleensä suomalaisuuten suhtaudutaan ennemmin positiivisesti kuin negatiivisesti. Monesti myös huomaa, ettei Suomesta oikeastaan edes tiedetä kauheesti, vaikka fiksummat osaakin sanoa sen "Nokia, paljon lunta, alkoholisteja". Yks aika hauska juttu kävi Englannissa, kun Daniele ihmetteli suomalaisten perinneruokaa kesäkeittoa "kun suomalaisethan laittaa siihen vodkaa". Niin että mitä helvettiä? Oli kuulema kuullut ruotsailaisilta siellä asuessaan.


Tää ei päde varmasti yleisesti, mutta Englannissa oon huomannut, että ihmisiä ei oikeastaan edes kiinnosta Suomi tai suomalaisuus. Yleensä siinä vaiheessa kun avaan suuni, ihmiset spottaa mun aksentista etten oo huudeilta ja moni kysyy että mistä päin oon, kaikki ei edes vaivaudu. Kun sanon, että Suomesta niin aika harvoin tulee edes mitään jatko kysymyksiä. Sillon tällön joku saattaa kysästä, että "no millanen paikka se Suomi on" ja tietenkin Suomea mallikkaasti edustavana osaan vastata jotain "ööh. Ihan kiva. Tai siis kylmä. Joo Englanti on kiva" tapasta. Ehdoituksia otetaan vastaan, jos joku tietää miten kuvailla Suomi parilla lauseella?

Anyhow, oon selittänyt ton Suomesta kiinnostumattomuuden sillä, että Englanti on tosi monikulttuurinen maa, eikä kukaan jaksa enään ihmetellä meitä ulkomaalaisia. Kerran satuin vahingossa kuulemaan, kun kämppiksen työkaveri puhu aika alakanttiin Englantiin ulkomailta tulevista. Siinä vaiheessa mun kämppis äkkiä mainitsi, että hei Laura on muuten Suomesta ja sen jälkeen sellanen kiusallinen hiljasuus! Toisaalta kun ajattelee, ihan ymmärrettävää maassa missä niin moni asukas on tullut muualta. Välillä jos on kassalla tai vastaavassa tilanteessa pitänyt kysyä pariin kertaan kun en oo ymmärtänyt, oon huomannu miten ne asiakaspalvelijat meinaa räjäyttää oman päänsä kun niitä ärsyttää. Toisaalta kyllä muakin mäkkärin kassalla joskus pisti ketuttamaan, kun tuli niitä asiakkaita joiden kanssa kommunikaatio ei oikeen mitenkään pelannut.

Joka tapauksessa, ulkomailla suomalaisuus on kyllä eduksi, koska harvemmin meitä varmaan kansallisuuden takia vinoon katotaan tai luodaan mitään ennakko käsityksiä. Enemmänkin oma käytös ja se mitä tuo esille luo ulkomaisille sen kuvan suomalaisuudesta. Toivon, etten itse ainakaan ole meidän mainetta pahemmin pilannut :D

Linkki kolumniin:
http://www.hs.fi/kotimaa/Suomalaiset+ovat+outo+sekarotuinen+kansa/a1305632275089

tiistai 15. tammikuuta 2013

Picasa

En oo koskaan ollu kuvien muokkaamisen suuri ystävä, jonkun näkösissä puheväleissä ollaan ton paintin kanssa oltu. Macbookin mukana tosin tuli toi iPhoto, mitä oon jonkun verran kokeillut, muttei siinä oo mitään niin ihmeellistä että jaksais noiden kanssa ruveta venkslailemaan :D Tein ton uuden bannerin Picasa- kuvanmuokkaus ohjelmalla, minkä latasin parissa minuutissa netistä ja innostuin sitten vähä leikkimään! Aika simppeli ohjelma ja kun rupes tarkemmin tsiigailemaan niin sieltähän löyty vaikka mitä kaikkea jännää. Varmaan aika tuttu monelle jo, mutta mulle ihan uus!







Jep jep. Ja jottei nyt ihan raiteilta pusikkoon hypätä, niin kohta on lomat lomailtu ja Englantiin lähtö edessä. Vähän vielä töitä, kavereita ja ruokaa niin oon ready to go!

XXX

sunnuntai 13. tammikuuta 2013

And that's who I am















(http://andthatswhoiam.tumblr.com/)

XXX

Sisustus intoilua

Muhun on viimeaikoina iskenyt sisustuskärpänen! Haluisin kuollakseni sisustaa itteleni ihanan, freesin ja tyylikkään pikku sardiinipurkin sinne britteihin. Mun pientä prosessia vaan vähän vaikeuttaa, kun joku nerokas (varmasti mies) on ostanut sinne huoneeseen maailman hirveimmät ja epäkäytännöllisimmät huonekalut, mitkä ei oo millään tavalla mitotettu mun huoneeseen. Niiden paikkaa ei pysty edes vaihtamaan, koska ne on nyt silleen miten ne parhaiten mahtuu olematta tiellä!

Oon yrittänyt tässä vähän punnita, että kannattaako mun nyt pistää rahaa siihen, jotta sais siitä ees jotenkin kivan vai oottaa suosiolla se puolvuotta ja pähkäillä seuraavan kämpän kanssa että miten päin ja näin.Mutta ainahan saa haaveilla, right? ;)






Jaaaa takaisin maanpinnalle! Soitin tällä viikolla Norweginialle, saan ottaa 2 matkalaukkuu kun meen viikon päästä takasin, eikä tarvii ees maksaa mitää lisämaksuja! Oon ihan innoissani ku saan vietyy mun huoneest kaikkee tarpeellista :)

XXX


lauantai 5. tammikuuta 2013

2012 purkissa

Nyt kun tässä vuoden vaihteen jälkeen pysähtyy miettimään edellistä vuotta, täytyy sanoa että vuosi 2012 tais olla mun elämän paras. Ainakin tähän mennessä :)

Vuosi 2012 alko sillä, että otin mäkkäristä loparit ja pidin pienen loman ennen kun aloitin toimistossa työt. Loman aikana kävin Emmin kanssa Puerto Ricossa ottamassa vähän väriä pintaan ja lataamassa pattereita minkä jälkeen oli kiva alottaa rento toimistoduuni hektisen mäkkäriduunin jälkeen. Helmikuu sisälsi snoukkausta Levillä Emmin ja Jasminen kanssa, reissu oli alunalkaen aika extemporee, taidettiin keksiä koko juttu kai samalla viikolla kun lähettiin.



Maaliskuussa käänsinkin uuden sivun mun elämässä, kun menin opinto-ohjaajan puheille aiheena ulkomailla opiskelu. Sillon koko ajatus oli todi kaukainen, lähinnä sellanen mistä uneksin mutten ehkä oikeen ees uskonut, että koko homma onnistuis. Rupesin kuitenkin tosissaan lähettelemään hakupapereita ja tekemään duunia homman edestymiseksi.


Huhtikuu oli toivoa täynnä, kun oottelin kuuluuko hakemuksista ja kuuluhan niistä! Varailin kai niihin aikoin IELTS testin ja seuraavaks sitä sitten jännäämään. Toukokuussa varmistu opiskelukämppä.

Kesäkuussa kävin elämäni ensimmäistä kertaa Englannissa, tehtiin sellanen perhereissu Lontooseen ja rakastuin ensisilmäyksellä! Samaisessa kuussa oli myös se IELTS testi ja sen jälkeen alkokin kuukauden kesäloma! Niin pitkää lomaa mulla ei oo ollut varmaan sitten yläasteen alun, kun rupesi tekemään kesätöitä sun muita.



Heinäkuu meni siis näin lomaillessa ja Jassun kaa suunnattiin Barcelonaan, ihan huippu reissu!! Sieltä takas tullessa IELTS tulokset näytti vihreetä valoa ja fiilistely kohti brittejä alkoi. Elina tuli myös kotiin vuoden Brassi reissun jälkeen ja elämä hymyili!!
Kesä sisälsi myös paljon mökkeilyä ja reissailua ja ihania kavereita. Elokuu meni asioiden järjestelemisessä muuttoa kohti ja käytiin Iisan kanssa Lontoossa. Poikettiin samalla Cambridgeen allekirjottamaan mun vuokrasoppari ja samalla tuli siellä käytyä ekaa kertaa. Ihana reissu, joka sisälsi paljon naurua, juhlimista ja hyvää fiilistä.







Syyskuussa läksiäiset ja itse lähtö. Koko syyskuu tais olla mun elämän jännittävimpiä aikoija :) Loput te lukijat tiiättekin!