tiistai 29. tammikuuta 2013

Meijän talo

Oon aika paljon ohittanut tän aiheen täällä blogin puolella, mutta nyt tekis vähän mieli avautua. Eli asustelen täällä jaetussa talossa kahdeksan muun britin kanssa ja niin kun voi arvata, kun heittää yhdeksän toisilleen tuntematonta ihmistä äkkiseltään saman katon alle, ei yhteiselo voi aina olla ruusuilla tanssimista. Oikeastaan tässä talossa se ei varmaan koskaan oo sellasta ollut, suoraan sanottuna tällä hetkellä täällä olo on ihan perseestä.

Kuvitelkaa millasta on asua kuuden vielä suhteellisen teinin pojan kanssa. Sitte heitetään siihen vielä tyttö kenellä on mielenterveys ongelmia, yks ulkomaalanen (siis meitsi) ja kolmas suhteellisen räväkkä tyttö. Mulla kävi suhteellisen huono tuuri näiden kämppisten kanssa, sillä mulla on kavereita kenellä on isompi läjä perus normaaleja tyyppejä kämppiksinä ja homma skulaa.

Ensinäkin nää meijän talon pojat on kaikki muuttanut vanhempiensa luota suoraan tänne ja melkeen jokasella oli oma äippä auttamassa huoneen järjestelyssä ja siivouksessa. Ainakin kolmen jätkän vanhemmat maksaa niiden vuokran ja opinnot, joka ehkä antaa vähän osviittaa millasia pentuja täällä elelee. Moni näistä on myös selvästi tottunut siihen, että äiti juoksee perässä ja siivoo jäljet. Meijän keittiö on tällä hetkellä (oikeastaan aina) ihan järkyttävässä kunnossa, puolet teistä ei varmaan haluis astua jalallakaan sinne.


Olohuone oli tossa lomien aikana räjähtänyt ihan käsiin, noilla pojilla on meinaan sellanen kiusallinen tapa heitellä roskia lattialle ja jättää likasia astioita viikkokausiksi lojumaan ympäriinsä. Siivosin sen yksi päivä ihan viimesen päälle, koska rupes suoraan sanottuna veri kiehumaan, mutta nyt oon tehny päätöksen, etten koske enään muiden juttuihin.

Sen lisäksi, että mikään täällä ei oikeen toimi meillä on sosiaalisesti hirveen kireä tunnelma koko ajan.Nää pojat meinaan käyttäytyy ihan uskomattoman törkeesti meitä tyttöjä kohtaan. Niillä on joku teinipoikien porukka-egobuustaus kausi ilmeisesti vielä meneillään, koska moni näistä on yksitellen tosi mukavia, mutta kun ne on porukassa niin hyvä ettei naamaan sylje.

Sitten on tapaus neiti "lääkkeet jäi ottamatta" päälle päsmäri. Tää kyseinen tytteli on ottanu tehtäväseen talon siivous delegoinnin sekä taloustarvikkeiden oston ja se koko systeemi kusee ja pahasti. Toisaalta enimmäkseen poikien takia, mutta myös systeemin epäreiluuden takia. Huomattiin jo alussa, että ei oo kaikki murot kulhossa ja myöhemmin sitten selvis, että sillä on oikeesti lääkitys päällä. Ei siinä sinällään, en missään nimessä tuomitse sillä ihmisiä tässä kaikki ollaan, mutta kun se käyttäytyminen on välillä niin kohtuuttoman törkeää.

Laurelin käsi murtui viime syksyllä eikä se ollu kykenevä hoitaa omaa osuttaan kotitöistä. Miten asia ratkaistaan? Noh tää tytteli lämäytti Laurelia sitten päin näköä. Kun selvittelin tätä asiaa ja puhuin molempien kanssa, selvis että tällä tytöllä on menneisyydessä jonkun verran agressio-ongelmia. Mukava siis asua samassa talossa! Jotta sopasta saataisiin vielä mukavampi, mulla oli yhen noista pojista kanssa enemmän tai vähemmän juttua tossa syksyllä ja kun se meni päin metikköä niin ihan mahtavaa punkata täällä.

Viime viikolla kuulin, että yks pojista oli heittänyt aika rasistista kommentia musta ja ei tuntunut hirveen hyvältä. Jos on koko elämänsä asunut samalla saarella, eikä koskaan käynyt edes sen ulkopuolella niin näköjään maailmankuva voi olla aika suppea. Pistää vihaksi, koska yhtä lailla tää poika on "ulkomaalainen", jos se poistuu englannin rajojen ulkopuolelle eli ei mitään järkeä missään.


Onneksi Laurelista on tullut mulle läheinen ystävä ja se pelastaa edes vähän tätä tilannetta. En oo viime aikoina ollut kotona muuten kun nukkumassa ja voin olla vaan ilonen, että oon tutustunut moneen hyvään tyyppiin täällä joiden kanssa voi viettää aikaa ja unohtaa tän paskaläävän. Heti kun tää sopimus loppuu, niin lähen saman tien lätkimään, ollaan Laurelin kanssa jo katottu asuntoja, jonne voitais muuttaa täältä. Ja nopeasti tää kevät varmaan menee ja yritän suhtautua tähän lähinnä kasvattavana kokemuksena.

Parempiin tunnelmiin ens kerralla!
XXX

3 kommenttia:

  1. voi eiii, kuulostaa ahdistavalta ! Nimim. asuin myös kerran sottapytyn kanssa , eikä meilläkää loppuvaiees ollu kauheen lämpimät välit.. huoh. :D

    onneks sulla on Laurel, voitte yhes purkautuu! Ajattelet vaan että on väliaikaista ni sen voimalla jaksat :) Tsemppii!

    VastaaPoista
  2. Thanks! Mä oon nyt tosissaa miettiny tota pois muuttamista, tää on muutenki liian kallis kämppä mulle... Eikä enää ikinä teini poikii samaan taloon :D

    VastaaPoista
  3. hang in there mate! Ikäväääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääää t.nepa

    VastaaPoista