Kävin tänään jouluostoksilla. En löytänyt oikeen mitään lahjoja, lähinnä laahustin maanisesti kämppisten perässä. Oikeasti risoo tää nyky joulun kaupallisuus. Tuhlaat hirveen kasan rahaa siihen, että ostat jotain ihan turhaa shaibaa ihmisille. Ja joo, antamisen ilo, mutta kun on pakolla löytänyt jotain, etkä edes oo varma tykkääkö se saaja siitä, tulee vaan hirvee stressi ja nolottaa jo valmiiks. Varsinkin täällä briteissä, meininki on jo valmiiksi niin paljon kaupallisempaa, jouluna se vasta räjähtääkin. Kaikki ostaa kaikille ihan älyttömästi krääsää ja ihan sama paljon menee rahaa ja mihin sen tuhlaat, kuhan on paljon kaikkea ja kaikille.
Itse jouluhenkihän se täällä huutelee, vaihtakaa kanavaa jos heikottaa.
Älkää kuitenkaan ymmärtäkö väärin, mä tykkään antaa ja vastaanottaa (hehe) lahjoja, mutta stressaan jotenki hirveesti, kun en oo löytänyt vielä yhtään sellasta "jes se salee tykkää tästä" lahjaa. Plus mun budjetti on sellainen, että ei paree pyöriä muualla kun ale ja tarjous hyllyillä. Onpas nihkeetä.
Kaiken sen "tralalalloo joulu on täällä vittu jee lolololo hou hou" kauppamusiikin ja joulukoristeiden yliannostuksen ärsyyntymänä istuin alas kauppakeskuksen penkille, kun kaverit järkkäili laukkujaan ja ruksaili ostoslistojaan. Tottakai siihen viereen tuli sellanen pyhän hengen lähettiläs aka sekopää naikkonen höpöttämään Jeesuksesta ja käytiin loppujen lopuksi aika pitkä keskustelu.
Se kysy tietenkin ekana, että "oletko päästänyt Jeesuksen rakkauden sisällesi" ja sanoin, että mä en usko Jeesukseen ja kieltäydyin niistä lehtisistä mitä se yritti antaa. Yritin kohteliaasti perustella mun näkökannan siitä, minkä takia en usko enkä luultavasti käänny uskomaan vaikka se miten mua yritti vakuuttaa. Se selitti myös raamatusta sitä sun tätä ja kerroin, että lukiossa otin raamattukurssin ihan puhtaasta mielenkiinnosta ja en nää sitä yhtään samalla tavalla kun tää uskonnon tuputtaja. Se sano, että kuka paholainen sulle on tollasia asioita raamatusta opettanut ja sanoin, että itse asiassa kristityt.
En olis varmaan edes lähtenyt tohon keskusteluun, mutta mua rupes ärsyttämään sen naisen lähestymistapa ja miten se yritti todistaa, ettei voi olla hyvää elämää ilman Jeesusta. Ja se, kun kysyin ihan muutaman kysymyksen ja se ei selkeesti osannut vastata, sen sijaan vaan ignooras/ vaihtoi aihetta. Esimerkiks se kysyi multa, että mitä sitten kun oon elänyt koko elämäni pimeydessä ja kun mä kuolen, oon taivaan porteilla enkä oo päästänyt Jeesusta mun elämään niin jään niille porteille kolkuttelemaan. Ja sit harmittaa.
Sanoin sille, että jos Jumala kerran rakastaa kaikkia, niin eikö sen pitäis rakastaa myös niitä ketkä ei oo löytänyt uskoa ja tasapuolisesti olla hyvä kaikille sitten kun kuolema kolahtaa kohdalle. Jos se kerran on niin kaikkia rakastava ja hyvyyden hyvyys, niin kun tää nainen selitti. Se ei osannut vastata siihen mitään, vaan rupes selittämään vaan miten Jeesus on roikkunut ristillä mun takia. Jaahas. Mutta entä sellaiset ihmiset, ketkä ei välttämättä ole koskaan kuullut koko kristinuskosta? Tai ne, ketkä eli ennen kun koko uskonto varsinaisesti kehitettiin/ kirjoitettiin/ yleistettiin? Tai jos sä kasvat ateisti perheessä ja sulle on pienestä pitäen kerrottu, että Jumala on höpönlöpöä siinä missä joulupukki, niin aika pieni todennäkösyys, että sä ikinä tuut "kääntymään uskoon". Missä on niiden ihmisten mahdollisuus?
Sitä paitsi se, mihin ihminen uskoo tai on uskomatta on oikeasti monen sattuman summa. Mun mielestä se riippuu aika pitkälti esimerkiksi siitä, millaiseen perheeseen oot syntynyt, millaisia ihmisiä sulla on ympärillä, millanen koulu tausta ja elämä yleensäkkin. Itse kasvoin kristittynä ja pitkään olinkin uskossa, vasta rippileirillä rupesin kyseenalaistamaan asioita ja sen jälkeen monet erinäiset asiat on ns. kasvattanut mut ulos siitä uskosta.Viimeistään siinä vaiheessa, kun kiinnostuin biologiasta ja perehdyin siihen kunnolla, sain ne puuttuvat palaset mun käsitykseen maailmankaikkeudesta, sen synnystä jne. Ja siihen käsitykseen ei mun maailmassa mahdu Jumalaa, Jeesusta tai ketään muutakaan erikois heppua.
Keskustelu päättyi siihen, että mulla meni hermo ja sanoin, että mun mielestä on hienoa, että sä oot löytänyt sun uskon ja arvostan sitä, mutta en valitettavasti aio nyt kääntyä. Toivotin hyvät joulut ja vaihdoin paikkaa. Vaikka luokittelen itseni ateistiksi, mulla ei missään nimessä ole mitään uskovaisia vastaan. Oot siitten muslimi, kristitty tai vaikka väinämöisen heimossa, niin jokaisella on valinnan vapaus ja oikeus uskoa ihan mihin haluaa. Ja jos se helpottaa jonkun elämää, auttaa ymmärtämään ja hahmottamaan koko tätä universumia tai antaa jonkunlaista toivoa niin se on hieno juttu. Mutta ei mun juttu. Enkä mä rupeis ikinä "käännyttämään" ketään pois uskosta tai tuomitsisi ketään sen takia. Niin kauan, kun kukaan ei rupee kyseenalaistamaan mun päätöstä olla uskomatta, pidän ihan mielellään suuni supussa.
Ei oo ensimmäinen kerta, kun oon kohdannut näitä käännyttäjiä, mutta yleensä sanon heti, että mä en jaksa keskustella aiheesta ja hauskaa päivän jatkoa. Yritän kuitenkin parhaani mukaan välttää näitä tilanteita, ihan mun verenpaineen kannalta! Vaikka mielenkiintoinen keskustelu se osittain olikin. Anyhow, toivottavasti en lannistanut kenenkään joulutunnelmia tai pahoittanut kenenkään mieltä. Kyllä mä oikeasti oon aika mielissäni joulusta, noi joulu shoppailut on vaan yhtä helvettiä!
XXX
