Asiaa sitten pyörittelin ja hyörittelin muutaman päivän ja tulin siihen tulokseen, että en yksinkertaisesti vaan pysty nyt kaikkeen. Lopetan siis työt tuolla pubissa ja mulla on ens viikonloppuna vikat vuorot. Sen sijaan, että kaatelen kaljaa kännisille briteille ja kantelen selkävääränä astioita ja laseja, ajattelin etsiä vähän lepposampaa työtä paremmilla kellon ajoilla. Esimerkiksi muutamana päivänä viikossa kahvilassa baristana tai vaikkapa kaupassa myyjänä.
Pidän kuitenkin ensin sellasen kuukauden kouluun keskittymis rupeaman ja muutan kirjastoon vähäks aikaan asumaan. Mielummin nautiskelen vähän aikaa makaroonia ketsupilla kun stressaan itteni ihan loppuun ja menetän maun kaikesta. Mutta iloiset nallekarkit takaisin kulhoon, oli tää kokemuksena tosi opettava ja antoisa.
Pakko tässä yön pikkutunteina vielä todeta, että on se jännää olla nuori. Samaan aikaan pelottaa ja ahdistaa mihin elämä vie ja mistä sitä löytää ittensä muutaman vuoden päästä, mutta samalla nauttii siitä, että kaikki on niin jännää ja sattuman varaista. Välillä tulee niitä hetkiä, kun kaipaa sellasta tietynlaista tasapainoa ja varmuutta tulevaisuudesta, hyvä kun tiedän edes missä maassa asun parin vuoden päästä.
Vaikka olishan se tylsää, jos kaiken tietäis etukäteen. Tällä hetkellä tiedän, että huomenna aamulla on koulua ja kello on vaikka mitä. Vieläkin tosi kolea olo tosta sateessa pyöräilystä, rupeen pikku hiljaa käsittämään miksi joka ikinen britti omistaa kylpyammeen. Nyt sinne siis ja sen jälkeen tutimaan, palaillaan taas.
XXX
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti