Team homies

Lauras Pictures esittää: The one and only Team Homies.

                                                          Meitsi, Elizabeth, Becky, Laurel

Tai Finland, Greece, Manchester ja Essex. Varsinkin pienissä hömpsyissä jos pelataan beer bongia niin mennään näillä nimillä! Viime vuoden kauhujen jälkeen osaa arvostaa sitä, että on ihana tulla kotiin ja istua alas kämppisten kanssa. Näistä tytsyistä on jo tullu mulle tavallaan toinen perhe, vaikka ei mikään tietenkään päihitä sitä oikeaa perhettä.

Mutta tää on tällänen britti tukijoukko, ei tarvii ikinä epäröidä pyytää apua mihinkään tai vaikka herättää keskellä yötä jos on jotain huolia. Tai jos joku koulu juttu on vähän epäselvä, tarvistee vaan koputtaa viereiseen oveen, koska käydään samoja kursseja.

Tottakai aina välillä pitää vähän purra hammasta, kun neljä parikymppistä opiskelija tyttöä jakaa talon. Mutta aika pienillä konflikteilla ollaan tähän asti pärjätty. Kaikki ymmärtää, jos aamulla koulu alkaa yhdeksältä niin yks ihminen ei voi nautiskella tunnin suihkusta tai laittautua kylppärissä. Välillä saatta keertyä paljon tiskejä keittiöön, mutta se ei ikinä mee niin pahaksi kuin vanhassa kämpässä, missä ruuan jämät pilaantui niin jääkaapissa, pöydillä kuin lattiallakin.

                                                                              XXX

Roarr

Hey hey hey whats going on?

Kävin viime perjantaina Lontoossa ja varsinaisen seikkailun siitä sitten kehitin. Menin väärään junaan ja  heti kun tajusin sen, käännyin ympäri ja ovet läsähti naaman edessä kiinni ja juna lähti liikkeelle. Kyseessä oli siis suora juna London Stanstedin lentokentälle. Ja mulla oli kätösissä lippu Cambridgestä Kings Crossille. 

Eihän siinä sitten mitään, istuin alas ja en tiennyt pitäiskö itkeä vai nauraa, koska olin muutenkin myöhässä. Oli siis tarkotus mennä ulos niiden tyyppejen kanssa ketä tapasin Saksassa, koska ne oli tullut Lontooseen viikonlopuks. Lentokentällä juoksin äkkiä ekaan junaan, joka meni Lontoon keskustaan. 

Tarkastaja vähän ihmetteli sitä mun lippua, mutta esitin idiootti turistia ja jonkun kyyneleenkin sain siinä tiristettyä. Selitin, että oon ekaa kertaa Englannissa ja menin väärään junaan ja mä en tiedä missä mun kaverit on ja oon ihan hukassa (aika hyvän tarinan kehitin, heh). Se tarkastaja sitten istu alas ja taputteli mua olalle et kaikki on hyvin, ei mun tarvii maksaa mitään sakkoja tai ostaa edes uutta lippua. Hyvinhän siinä sitten kävi, paitsi heti kun se tarkastaja lähti repesin ääneen, mutta ei se kääntyny enään takasin ! Hahaa, boom.

Lontoossa vähän biletettiin ja jäin kavereiden hostellille yöks. Lauantaina käytiin syömässä ja lähdin sen jälkeen Cambridgeen, mun kämppiksellä oli synttärit ja juhlistettiin vähän. Nyt on kuitenkin pakko ruveta opiskelemaan ihan kympillä, jos musta ei kuulu pariin viikkoon, niin soittakaa Anglia Ruskinin kirjastoon. Oon varmaan hukkunut kirjapinon alle.

Kuvat on eilis illalta, oli mun kaverin synttärit ja toi clubi tarjos ilmasen sisäänpääsyn ja pari pulloo shamppanjaa : )

                                                                             XXX  

What does the fox say? Ja muita kysymyksiä.

Viimeisten viikkojen aikana meille on koulussa toitotettu miten aika juoksee ja pitäisi päättää viimeisen vuoden loppu projektin aihe. Me tehdään siis jokainen oma tutkimus projekti, minkä aihe saa olla mikä vaan maan ja taivaan välillä, kunhan se liittyy jollain tavalla biologiaan. Aihe pitäisi olla tiedossa tammikuuhun mennessä, koska koko kevät on kuulemma sen tutkimuksen suunnittelua ja valmistelua ja viimesenä vuonna se sitten toteutetaan. Saman tyyppinen juttu kuin kandi Suomessa siis.

Mulla ei tietenkään ole mitään havaintoa mitä se voisi olla. Lähinnä ensin pitää miettiä tutkimuksen budjetti, mikä rajaa kaikki Afrikan norsujen pariutumisrituaalien tai jääkarhujen ja jäätikoiden sulamisen havainnoinnit. Toki niitäkin voisi ruveta kirjallisuuden kautta kahlaamaan, mutta paljon mielenkiintosempaa on mun mielestä tehdä joku konkreettinen tutkimus ja perustaa se työ omiin havainnointeihin ja materiaaleihin.

Budjetin puolesta pitääpi siis pysytellä joko Suomen tai Englannin rajojen sisällä, enkä osaa vielä päättää kumpi. Suomessa voisin tutkia esim. Pookin lintujen pesintää, hirvi/susi kantaa tai itämerta, mistä löytyisi jo nyt paljon sanottavaa. Tai jos tutkisi vaikka saimaannorppia, voisi lyöttäytyä wwf:n kanssa yhteen ja saada ehkä sitä kautta apuja.

Toisaalta meille painotettiin miten tärkeä se projekti tulee olemaan tulevaisuuden kannalta ja miten se vaikuttaa siihen mistä saa töitä koulun jälkeen. Ihan kun mulla olisi mitään hajua mitä mä haluan tehdä koulun jälkeen? Onneks on se muutama viikko kuitenkin aikaa, ei se auta kun keittää kahveet pistää aivot höyryymään.
                                                                            XXX

Study time

Haluutteko kuulla vitsin?

"A blind man walks into a bar. And a table. And a chair."

Haa haa, hahaha. Ei varmaan naurattanut edes noin paljoon. Tein koulu juttuja ja eksyin googlettamaan vitsejä. Aika perus.

Keep calm and carry on

Voisin päivitellä, miten taas on lauantai kun äsken vasta oli maanantai. Tai kertoa, miten tehdään maailman paras salaatti, kun heittää kaikki samaan kulhoon sattumusten summana jääkaapin pohjalle jääneistä ruuista. Hypettää, miten hyvältä Costan kahvi maistui luennolla, kun oli sateessa pyöräillyt unihiekat silmillä koululle. Tai sitten voisin tiivistää mun viikon pieneen pakettiin kuvien muodossa.

Tällä viikolla olen...

Viettänyt päivän Cam-joen varrella ottamassa näytteitä, mittailemassa ja havainnoimassa. Vähän satoi vettä, mutta meillä oli hyvä porukka.

 Tutkimassa otettuja näytteitä, eli erilaisia ötököitä mitä löydettiin joen pohjasta. Yksi joen pohjasta napattu matonen yritti kurkottautua mua kohti kun otin sen petrimaljaan, sen seurauksena varastin koko luokan huomion kiljumalla, jonka jälkeen kaaduin ryminällä mun tuolin kanssa.

Työskentelin mukavien kurssi kavereiden kanssa, ketkä auttoi mua nostamaan lusikan, jonka tiputin keskelle ötököitä.

                                                               Miettinyt rakkauden rajoja. 

Ja omia myös. Yrittänyt löytää motivaatiota, vaikka välillä se tuntui mahdottomalta.

Viettänyt aikaa ystävien kanssa. 

Ikävöinyt mun elämän valopilkkua.

Viettänyt paljon aikaa koulu juttujen parissa.

Miettinyt, pitäisköhän sitä ihan kaikkea täälläkään jakaa. Oon yrittänyt pitää mun blogin sellasena positiivisuuden pesänä. Jos joku aisia ärsyttää niin se on helppo vetää läpäksi ja nauraa sille. Varmaan mun peri suomalainen "nyt alkaa kaamos"(masennus)kello tärähti päälle. Ja aina ei naurata.

Suunnitellut tulevaa. Kivoja juttuja tiedossa, jos suunnitelmat pitää paikkansa. Niistä asiaa enemmän, kun saan oikeasti toteutettua.

Jaaa kettu kuittaa taas. Palaillaan murut.

XXX

Sunnuntai mietiskelyjä

Tossa jääkylmässä kaato/suihku/tornaado hurrigaani sateessa töistä kotiin pyöräillessä tuli mieleen, että vois tulla tännekkin välillä avautumaan! Sen jälkeen kun tulin saksasta en oo muuta oikeen tehnyt kun ollut koulussa ja töissä vuoron perään. Lämähti toi arki naamaan kuin pesismaila palloon, mulle oli laitettu töissä melkeen täyspäiväsen työntekijän tunnit ja deadlineja pukkaa tällä hetkellä joka viikko, on esseitä, projekteja ja tietokone kokeita.

Asiaa sitten pyörittelin ja hyörittelin muutaman päivän ja tulin siihen tulokseen, että en yksinkertaisesti vaan pysty nyt kaikkeen. Lopetan siis työt tuolla pubissa ja mulla on ens viikonloppuna vikat vuorot. Sen sijaan, että kaatelen kaljaa kännisille briteille ja kantelen selkävääränä astioita ja laseja, ajattelin etsiä vähän lepposampaa työtä paremmilla kellon ajoilla. Esimerkiksi muutamana päivänä viikossa kahvilassa baristana tai vaikkapa kaupassa myyjänä.

Pidän kuitenkin ensin sellasen kuukauden kouluun keskittymis rupeaman ja muutan kirjastoon vähäks aikaan asumaan. Mielummin nautiskelen vähän aikaa makaroonia ketsupilla kun stressaan itteni ihan loppuun ja menetän maun kaikesta. Mutta iloiset nallekarkit takaisin kulhoon, oli tää kokemuksena tosi opettava ja antoisa.

Pakko tässä yön pikkutunteina vielä todeta, että on se jännää olla nuori. Samaan aikaan pelottaa ja ahdistaa mihin elämä vie ja mistä sitä löytää ittensä muutaman vuoden päästä, mutta samalla nauttii siitä, että kaikki on niin jännää ja sattuman varaista. Välillä tulee niitä hetkiä, kun kaipaa sellasta tietynlaista tasapainoa ja varmuutta tulevaisuudesta, hyvä kun tiedän edes missä maassa asun parin vuoden päästä.

Vaikka olishan se tylsää, jos kaiken tietäis etukäteen. Tällä hetkellä tiedän, että huomenna aamulla on koulua ja kello on vaikka mitä. Vieläkin tosi kolea olo tosta sateessa pyöräilystä, rupeen pikku hiljaa käsittämään miksi joka ikinen britti omistaa kylpyammeen. Nyt sinne siis ja sen jälkeen tutimaan, palaillaan taas.

                                                                       XXX