Jos mä löydän kymmenessä päivässä asunnon, mikä ei maksa maltaita, mistä home ei tihku ikkunoista ja ovista, missä on jääkaappi ja kohtuullisen turvallinen kylpyhuone ja sänky on mitoitettu normaalille ihmiselle ja sijaitsee järkevän matkan päässä mun koulusta ja duunista, eikä mua yritetä huijata kaikin maailman opiskelijoille suunnatuilla metkuilla voitteko antaa mulle kultasen tähden ja taputuksen olkapäälle. Okei, huono tuuri, ylireagointi, mutta tää on ihan perseestä. Väsyttää, ei jaksais tällästä turhaa. Huomenna on vapaa päivä töistä ja oon saanu kolme asuntonäyttöä buukattua. Wish me luck.
Ahisti tänään tulla töistä kotiin, kun mietin vaan miten paljon mulla on pakattavaa ja siivottavaa. Ja miten naurettavan vähän aikaa. Tottakai saa apuja ja niin pois päin, mutta kun mikään näistä tapahtuneista ei oo ollut musta kiinni. Tai no joo, tuli vuos sitten luotettua vääriin ihmisiin, mutta lesson learned ja end of. Turha sitä on liikaa miettiä, vahinko on jo tapahtunut. Kaiken kukkuraks mun poikaystävä on viikon pois kaupungista, juuri nyt kun eniten tarvis super lämmintä olkapäätä. Tai ehkä ihan hyvä, oon aika paskaa seuraa tällä hetkellä.
Lauantaina on mun ja Kristan yhteissynttärit, pidetään ne meillä kun on kämppä tyhjillään. Eikä tarvitse huolehtia musiikin volyymeista sun muista kun täältä pitää kuitenkin kohta lähteä. Vaikkei nyt just löytyis mitään erityistä juhla moodia, ihan hyvä ehkä kuitenkin illaks unohtaa huolet ja murheet ja vähän rentoutua. Vois samalla juhlistaa sitä, että pääsee tästä kämpästä nyt eroon eikä tarvii enää koskaan joutua samanlaiseen tilanteeseen!
XXX
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti