sunnuntai 9. syyskuuta 2012

Lähtö lähenee

Voisin alottaa tän blogin jonkin näkösellä avauspuheella, eli mikä on idea ja missä mennään. Kaikkihan lähti siis siitä, että yksi maaliskuinen aamu kun heräsin oli sellanen olo, että onpas tylsä elämä ja pitää saada nyt joku järkevä suunta tähän ja miettiä tulevaisuutta.

Opiskelu nyt on aina hyvä idea (kyllä äiti, meni perille :D) ja rupesin miettimään että mikä ala kiinnostaisi. Lähin selailemaan nettiin erilaisia ammattivalintoja, kouluja ja yritin ettiä ispiraatiota vaikka ja mistä. Vahingossa eksyin sitten Kilroyn sivuille ja päässä kilahti kirkas hehkulamppu.

Niitten sivuilla ne promos erilaisia yliopistoja maapallon eri kolkista, vaihtoehtoina yli muiden oli sillon Australia, Canada, Uusi-Seelanti ja Iso-Britannia. Pitkään mietin, että mihin sitä lähtis, varasin opinto-ohjaajalta ajan ja Englantiin päätin lopulta hakea.

Jouduin hakemaan jälkihaussa, koska siellä normi hakuaika loppuu jo tammikuussa. Vähän sekavat muistikuvat siitä ajasta, se oli aika raastava prosessi ja monesti jäin toimistolle töiden jälkeen illaks lähettelee papereita kaikkialle ja tekemään duunia asian edistymiseksi.

Kun lopulta sain päätöksen, että mut oli hyväksytty Anglia Ruskin yliopistoon rupesin itkemään, koska sillon varsinaisesti käsitin et tää kaikki oikeesti on mahollista. Vastaukset tuli myös New Castlelista ja Bournemouthista, mutta se pääaine mihin olin hakenu Anglia Ruskiniin (Meribiologia, biodiversiteetti ja luonnonsuojelu) kolahti ehkä eniten.
Siitähän se duuni vasta sitten oikeasti alkoi, mutta ei siitä sen enempää vaan mennään olennaiseen!

Eli ensi keskiviikkona lähtee lento kohti Brittejä, torstaina alkaa international oriental programme, ens viikolla Freshers week ja sitten varsinainen koulu. Ihan älytön fiilis, nyt on vaan koko ajan niin hirvee kiire ettei tätä oikeesti tajua.

Haluan tässä vielä kiittää muutamia ihania ihmisiä, ketkä on auttanu mua tässä koko prosessissa. Äidille menee tietty iso kiitos, äiti on tukenu ja kannustanu koko ajan ja ollut ihan hengessä mukana. Iskälle iso käsi rahallisesta avustuksesta, muutenhan tää ei olis ollenkaan mahollista tai oisin varmaan loppuikäni hirveissä veloissa :D
Hannalle kiitos avusta personal statementin suhteen ja muutenkin aina jos mulla on kääntämisvaikeuksia ollu ni Hanna on ollut aina valmis auttamaan. Jassun avulla sain luettua IELTS kielitestiin ja ilman jassua en oikeesti ois varmaan päässy läpi, kiitos siis siitä. Vaikken siitä lukemisesta nyt tiedä niin henkisesti en ois muuten selvinny siitä :D

Mun maailman paras, ihanin ja rakkain Elina sisko on antanu hirveesti vinkkejä miten tuolla kuplan ulkopuolella pärjää ja mihin kaikkeen kannattaa varautua, Elinan ansiosta mulla on paljon varmempi olo lähteä kohti uusia seikkailuta. Sitten tietinkin kiitokset myös Iisalle, joka oli mun kaa kattomassa kämppää Cambridgestä ja varsinki ton asian suhteen jeesannu ja tukenu paljon.

Listaa voisin jatkaa vielä pitkään, mutta rupee menee jo romaanin puolelle! Päivittelen vielä varmaan ennen lähtöä tai kattoo miten kerkee :)

Best Regards,
Laura

1 kommentti:

  1. awww ihana kuulla kiitosta vaikkei hirveesti aherrettukkaan ;D (mikö sana? aherrettu? hmmm9 puspus terkkui englantiin!!!

    VastaaPoista