Ihan mahtava reissu täytyy sanoa, en oo Skotlannissa ennen käynyt ja jäi tosi hyvä maku siitä!
Ottakaa mukava asento tuolissa ja kulhollinen poppareita: seuraa iso pläjäys kuvia ja höpinöitä Rommin saarelta!
Matka Skotlantiin alkoi torstaina, koululta lähti bussikuljetus joka kesti koko yön. Aamulla saavuttiin Fort Williamsiin, jossa oli n.3 tuntia aikaa tehdä ruokaostoksia ja syödä aamupalaa. Vietettiin melkeenpä koko aika mäkkärissä kahvia lipittäen, sillä oltiin siellä niin aikasin, ettei kauheen moni paikka ollu auki.
Matka jatkui Mallaig:iin (Satamakaupunki lähellä saarta), mutta pysähdyttiin matkan varrella kattomaan yhtä nähtävyyttä:
Harry Potter- elokuvien ystävät tunnistaa varmaan kyseisen paikan :D Ekan kuvan silta on siitä kohtauksesta, missä Ron ja Harry yrittää napata sitä junaa kiinni lentävällä autolla. Toka kuva on samaiselta näköalakukkulalta, oli aika henkeäsalpaavat maisemat :)
Seuraavaksi mentiin bussilla satamaan, mistä lähti laiva kohti Rommin saarta. Laivamatkalla nähtiin mm. hylkeitä ja delfiinejä, mutta ne oli niin kaukana etten saanu yhtään onnistunutta kuvaa..
Viimein saavuttiin perille ja käveltiin satamasta sellaset puoli kilsaa linnaan, missä meijän majotus oli. En aluks meinannu uskoa, mutta tosiaan asusteltiin sellasessa 1700-luvulla rakennetussa vanhassa skotlantilaisessa linnassa. Huoneet, missä nukuttiin oli ihan nykyajan mukasia, mutta suurin osa linnaa oli jätetty museoksi. Kaverit etukäteen pelottelikin kummituksista, mutten yhtään onnistunu näkemään vaikka resurssit oli mitä mainioimmat :D
Perjantaina ei sinänsä tapahtunu mitään merkittävää, sillä kaikki oli aika väsyneitä bussimatkan jälkeen ja piti kerätä voimia seuraavalle päivälle. Meillä oli illalla sellanen luentotyyppinen tunnin sessio, missä kerrottiin vähän enemmän Rum-saaresta ja minkälaisia tutkimus-/luonnonsuojelu projekteja siellä on meneillään.
Lauantai alkoi siinä mukavasti kukonlaulun aikaan. Piti valita kahdesta aktiviteetistä kumpaan haluaa lähteä: bongailemaan saukkoja tai lintuja. Itse päätin lähteä kattelemaan saukkoja, mikä ei ehkä ollut ihan paras mahdollinen valinta. Käveltiin muutama kilsa sellaselle rannalle, missä niitä on yleensä nähty. Kaikki otti mukavan istumapaikan rantakivikosta ja istuttiin siinä hiljaa kun tatit, kiikarit silmillä ja odotettiin saukkoja. Noh, oltiin siinä varmaan tunti istuttu aamuhämärässä, tuulisella rannalla ja ei pienintäkään elonmerkkiä. Sitten rupes satamaan vettä ja toinen tovi tuli istuttua sitten vesisateessa, kunnes luovutettiin ja lähettiin takasin linnaan. Ei ollu lintuporukallakaan ollu hirveetä menestystä, en nyt muista mitä erityislintua ne oli lähteny ettimään, mutta muutama tyyppi oli nähny yhen vilaukselta.
Linnalla syötiin nopeesti aamupala ja lähettiin vaellusretkelle läheisille kukkuloille. Tää oli varmaan eka kerta kun oon kunnolla ollut vaeltamassa (jos lapsuuden hikisiä partioreissuja ei lasketa :D), mutta täytyy sanoa, että nautin ihan joka sekunnista täysin rinnoin. Loppupäivästä jakauduttiin taas kahteen ryhmään: Hitaampi porukka lähti virittämään hiirenloukkuja (sellasia mistä selviää hengissä), ideana siis paikantaa missä päin saarta hiiret liikuu. Sitten ne ketkä halus jatkaa vaeltamista (mukaan lukien meitsi :D) lähti ettimään rotanloukkuja kukkuloilta. Ne on asennettu sinne vähentämään saaren rottakantaa, koska ne syö sellasen harvinaisen linnun poikasia (elävältä). Kyseiset rotanloukut ei oo ollu toiminnassa pitkään aikaan, mutta meijän tarkotus oli kerätä ne kaikki pois, mulle jäi vähän epäselväks että asennetaanko ne uuteen paikkaan vai mitä, mutta kerättiin päälle 100 kpl niitä sellaselta kukkulalta.
Meijän jäljelle jääny porukka jakautu taas kahtia, osa halus lähteä linnaan lepäämään ja loput lähti kiipeemään yhelle saaren korkeimmalle kukkulalle. Vaikkakin pienessä räkänuhassa, päätin lähteä siihen kiipeilyporukkaan koska tollasta once in a lifetime tilaisuutta ei voi vaan ohittaa :). Maisemat oli mitä upeimmat ja oli ihan voittajafiilis, kun parintunnin kiipemisen jälkeen oltiin vihdoin kukkulalla.
Kuvapläjäys lauantailta:
Oltiin takas linnassa vasta kun aurinko oli laskenut ja täytyy myöntää, että kyllä joka paikkaan kolotti. Minä Ashley ja Alex törmättiin sattumalta linnassa sellanen porukka irlantilaisia jätkiä, ketkä oli ollu 2 kuukautta saarella metsästämässä. Aika lähellä linnaa oli sellanen erillinen rakennus, missä oli hengailutiloja ja kauppa ja päädyttiin niiden kanssa sinne muutamalle huurteiselle. Oli ihan älyttömän mielenkiintosia keskusteluja niiden kanssa, ja ne oli ihan liekeissä kun kerroin että mun vanhemmat ja veljet metsästää Suomessa :D Lähettiin aika aikasin kuitenkin nukkumaan, koska seuraava päivä oli taas täynnä ohjelmaa.
Sunnuntaiaamulla oli taas saukko-ja lintujahtia tiedossa, mutta koska se oli vapaaehtonen jätin sen ihan mun terveyden takii välistä. (köh köh, kaljalla ei ollut mitään tekemistä asian kanssa :D). 9 aikaan lähettiin kattelemaan punapeuroja (red deer, en tiiä suomennetaanko noin?) ja käveltin n. 8km sinne rannalle, missä oli hyvät mahdollisuudet nähdä niitä. Asetuttiin sellaselle kukkulalle, mistä oli hyvä näköyhteys laaksoon missä oli iso joukko peuroja. Istuttiin siinä parituntia; aurinko paistoi, raikas merituuli puhalteli mukavasti ja nautittiin eväistä ja kuumasta kaakaosta.
Oisin voinut viettää koko päivän siinä (varmaan viikon:D), mutta jatkettiin siitä sellaselle varastolle, missä saarella asusteleva peuratutkija kerto sen työstä ja saaren peurakannasta. Totta puhuakseni en saanut paljoakaan selvää siitä skotti englannista, mutta ne on ilmeisesti pidemmänkin aikaan tutkinut niitten peurojen käyttäytymistä ja pitänyt rekisteriä siitä kannasta. Jokainen peura nimetään, kun ne täyttää 3 (koska moni kuolee ennen sitä ikävuotta eikä ne halua haaskata hyviä nimiä). Ne nimetään emon nimen ja syntymävuoden mukaan. Peuroille laitetaan pannat tai korva"laput", joista ne tunnistaa. Viimesten vuosien aikaan peurakantaa on pyrittyy vähentämään ja sen takia siellä oli se irlantilainen metsästysporukka.
Kuvia sunnuntailta:
Peurat oli aika kaukana ja mun pikku halpis kameralla ei saanu kauheen hyviä kuvia, mutta tässä pari peurakuvaa jotka on alexin kamerasta:
Peurareissun jälkeen meil oli koko ilta vapaata ja lähettiin Alexin, Katien ja Archien kanssa rannalle ettimään saukkoja, jos nyt olis parempi tuuri. Löydettiin sellanen kiva laituri mihin istuttiin oottelemaan. Vesi oli ihan älyttömän kirkasta ja siitä näky pohjaan asti, kolutuista simpukankuorista pääteltiin, että saukot saattais hengailla siellä päin. Ei me niitä saukkoja ikinä nähty, mutta kävi ihan älyttömän hyvä tuuri, nimittäin yhtäkkiä siihen parin metrin päähän ilmesty nuori hylje. Olin ihan häkeltynyt, koska en oo ikinä nähnyt luonnossa hyljettä niin lähellä, ja siinä se vaan lillu ja pällisteli meitä. En saanut otettua siitä kunnollista kuvaa, koska olin niin fiiliksissä, mutta lainailen taas Alexin ottamia kuvia:
Tuli kylmät väreet kun vaan muistelee koko tapahtumaa, koska en oo ikinä ollut niin vaikuttunut kun oon nähnyt eläimen luonnossa. Tää tapahtuma ja koko reissu muutenkin on saanut mut täysin vakuuttuneeks, että oon opiskelemassa oikeeta alaa. Vaikee kuvailla, miten hyvä fiilis tästä kaikesta on :)
Minä ja Alex:
Kyttäys-silta, Katie ja Alex:
Sunnuntai-illalla linnassa oli sellanen aika vapaamuotonen luento; peuratutkijat kerto vähän lisää niiden duunista ja saaren peurojen historiasta, mutta jouduin lähtemään kesken kaiken koska oli niin kipeä olo. Lähin siitä suoraan suihkuun ja nukkumaan, lämminsuihku ja sänky ei oo koskaan varmaan tuntunu niin hyvälle :D
Maanantai aamulla oli taas samat aktiviteetit kun muina päivinä, mutta jätin sen väliin koska oli vielä aika heikko olo. Onneks en turhaan herännyt, koska kuulin ettei ne saukot ollu taaskaan tullu paikalla :D dammet. Maanantai koostui pakkailusta, linnakierroksesta ja hengailusta. Lähettiin koko porukka siinä kahen aikaan ettimään niitä kuuluisia saukkoja vähän eripaikasta kun ennen. Kukaan ei arvaa varmaan miten siinä sitten kävi. Noh, ei saukon saukkoa, hirveetä huijausta :D Lähettiin sieltä sitten suoraan satamaan.
Meillä kävi joku sekaannus niiden laivojen kanssa, sillä ei päästy takasin Mallaig:iin samalla laivalla millä tuntiin, vaan jouduttiin menemään sellasella pienellä lautalla, missä ei ollut edes kunnollisia sisätiloja! Jippikai jee, mulla oli tosin makuupussi ja kuumaa kaakaota, joten ei se ollutkaan niin kauheeta mitä aluks luulin.
Meno näytti suurinpiirtein tältä:
Matka mallaig:sta Cambridgeen kesti n.12 tuntia ja nukuin koko matkan.
Sellainen reissu! Ainoa huonopuoli näissä on se, että muhun iski hirveä reissukuume lähteä uudestaan jonnekkin. Vaellusreissu lappiin kuulostais aika houkuttelevalta, pitää ruveta kehittelemään jos sais vaikka ens vuonna järkättyä sellasen.
Tähän loppuun vielä karttakuva Rum-saaresta, jos auttaa vähän hahmottamaan :)
Palaillaan taas!
xxx
Ihania kuvia ja oot nii hyva kirjottaa rakas musu <3 !!!! Ootan postausta ain ku kuuta nousevaa :D:D beijos!
VastaaPoista