Lääpäti lää

Oon taas jumittunut mun huoneeseen kun purkka kengän pohjaan. Mä en ymmärrä miten arkena saa revittyä energiaa suurinpiirtein tyhjästä, vaikka ei olis edes nukkunut ja lomalla vajoan sellaseen saamattomuuden koomatilaan, vaikka kerrankin olis aikaa tehä niitä kaikkia juttuja, mistä arkena haaveilee, että "sitten kun mulla on loma ja aikaa". Kuulostaako yhtään tutulle vai puuttuuko multa joku kromosomi?

Tän päivän suurin saavutus on ollut sängyn petaaminen ja kaupassa käynti (köhköh, jälkimmäinen on vielä edessä päin). Pieni kevyt kankkunen saattaa olla vaikuttajana myös, sitä on hyvä käyttää tekosyynä. Mä haluisin kuulua aamuvirkkujen toimeliaaseen klaanin, onko se tottumis kysymys vai jossain geeniperimässä? Rakastan sitä, kun herään aikasin ja aamu auringosta saa sellasta ihmeellistä energiaa, jolla saa vaikka mitä aikaseksi. (Näin tapahtuu n. 2 kertaa vuodessa, lucky me)

Jeah, tää kuvaa aika hyvin mua tällä viikolla. Onneksi "jokainen päivä on uusi mahdollisuus" ja lallatti lallati laa, HUOMENNA on hyvä aloittaa. Jojoo, usko itseeni on järkkymätön.

XXX