Mistä tulikin mieleen muuttoahdistus. Vaikka kyseessä on vaan mun pienen omaisuuden väliaikainen heitteleminen, oon jo pari viikkoa stressanut siitä. Tai lähinnä sitä, miten saan tän hoidettua mahdollisimman rahattomasti ja kivuttomasti. Osa mun tavaroista lähtee tän kuun lopussa Laurelin mukana Essexiin, osa menee heinäkuussa Analle ja osa Ainolle toivonmukaan, mikäli niiden tarjoukset on vielä voimassa. Rasittavaa vaan tällänen, enkä oo ees ilman kämppää kun muutaman viikon.
Ja sitten päästäänkin kysymykseen, mitä ihmettä mä otan Suomeen mukaan. Nään jo painajaisia lentokentän vaa'asta, kyseessä on kuitenkin melkeen kolmen kuukauden reissu. Mun sisko varmaan jo tutisee kauhusta, kun joudun ehkä vähän juoksentelemaan sen vaatekaapilla, en mitenkään saa kaikkea tarpeellista täältä mukaan. Tai no joo, mun pitäis varmaan määritellä uudestaan käsite tarpeellinen. Passi ja hammasharja, yeah.
Enään alle kuukausi, että tuun Suomeen. Välillä riittää, että puhun muutamana päivänä enemmän suomea kun englantia ja oon sen jälkeen ihan lisko kurkussa kun yritän sönköttää englanniks jotain järkeen käypää. Pitää ton kolmen kuukauden aikana muistaa skypetellä britti kavereiden kanssa ja lukea paljon englanniksi, ettei ainakaan tulis takapakkia, vaikka aika sutjakkaasti tää muuten jo sujuukin. Nykyään osaan jo tosi sujuvasti kiertää sanoja mitä en muista, mutta jos vaihtaa äkkiä kielestä toiseen sitä helpommin jumittuu jos tulee pienikään black out.
Painovoima taas kummasti yrittää imasta mut kirjastolle, sinneppä siis.
XXX
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti